Kukkaterapiaa

Mieli maassa... Kaksi viikkoa flunssaa takana, eikä loppua tunnu näkyvän. Miten voikin yksi flunssa vetää mielen matalaksi. Ei ole paljoa blogiin kirjoitettavaa. Päivät menee sohvalla ja illat sängyssä köhien. Kun ei ole jaksanut puikkoja heilutella tai suunnitella seuraavien töiden toteutuksia, otin käyttöön vanhanaikaisen kukkaterapian...

Omat siemenestä kasvatetut taimenet ovat vielä pieniä, mutta kasvavat päivä päivältä kun saavat lisää auringonvaloa ja lannoitetta.

Tänä vuonna etupihaani tulee koristamaan harmaassa pajukorissa neljä upean väristä Uuden Guinean Liisaa kolmessa eri punaisen sävyssä.

Todella aurinkoisella terassillani vuorostaan kukkii viisi pelargoniaa myöskin kolmen eri punaisen sävyin. Pelargonia on tunnetusti runsaskukkainen ruukkukasvi, joka sopii myös paahteiselle paikalle. Tätä testaan siis tänä vuonna. Pelargonian pitäisi säilyä sisällä myös talven yli, joten tästä kasvista voi vielä tulla pitkäaikainen tuttavuus.

Uuden Guinean Liisat ja Pelargoniat odottamassa istuttamista harmaisiin pajukoreihin.

 

Hennon vaaleanpunaista loistoa.

 

Juustokakkua ja istutuksia

Pari viikkoa jo vierähtänyt ilman, että on puikot tai virkkuukoukku heilunut. Mieltä masentava syy: molemmat ranteet niin kipeinä ettei pysty tekemään käsitöitä. Sen siitä saa, kun on ollut "apupoikana" puutalkoissa, terassin rakentamisessa ja työpaikan muutossa. Ei auta muu kuin tehdä muita töitä vaan. Tilauskäsitöiden kanssa tulee kyllä vielä kiire, mutta ei voi mitään ;-)

Terassille on tänä vuonna kasvamassa kesäkukkia ja vihanneksia. Sain juuri istutettua niitä isompiin purkkeihin. Istutusmulta pääsi kyllä nyt loppumaan kesken. Yli 30 litraa meni niin, että hujahti. Täytyy mennä ostamaan lisää niin saan mm. parvekekurkut istutettua.

Tällä hetkellä viljelmät näyttää tältä:

koristekurpitsaaa

takuuvarmaa samettikukkaa. Onnistu aina ja kukkii koko kesän.

lisää samettikukkaa. Tämä tulee etupihalle.

tomaatin taimia. Tänä vuonna itävyys 100%. Pakko oli lahjottaa pari taimea kaverillekin.

Mangojuustokakku.

Kahvipöytä valmis. Saa tulla maistamaan.

Mitä seuraavaksi työn alle?

Ihmeellinen olotila; ei  yhtäkään keskeneräistä käsityötä alla. Tilauslistaa kyllä löytyy:

• kesävauvalle vaunuissa pidettävä peitto
• helistin tms. vauvan lelu
• baskeripipo
• kesäiset bambu- tai puuvillasukat
• säärystimet lenkkipoluilla pidettäväksi
• hartiahuivi / pontsho / kieppi
• virkattu pöllö tms. lasten lelu (jämälankojen käyttötalkoot)
• jne.

En oikein tiedä mihin työhön tässä ensimmäisenä pitäisi tartua. Käsiä kyllä syyhyttää sen verran, että jotain tarttis työn alle saada otettua. Sitä pohtiessa on hyvää aikaa nauttia heräävän luonnon ihmeitä:

 

Laukku matkalla etelään

Vihdoin ja viimein sain viikonloppuna siskoni tilamaan virkatun ontelokudekassin valmiiksi. Viime tippaanhan sen kasaaminen jälleen jäi, mutta valmistuihan se kuitenkin. Nyt on kassi matkalla kohti saajaa. Saa nähdä mitä tykkää. Omasta mielestäni lopputuloksesta tuli aika söpö, vaikka itse sanonkin. Itse pidän kovin tuosta pyöreästä puukahvasta sekä magneettinapeista kassin sisäpuolella. Valmis työ näyttää tältä:

Valmis kassi.

Magneettinapit sisällä, niin saa kassin tarvittaessa kiinni.

Ja niin kuin aina... pitää olla jotain "ei tilattuakin" mukana, joten kassin sisältä löytyy siskolle pari paria villasukkia ensi talvea varten. Toivottavasti niitä ei ihan heti tarvita.



Ruskeaa ja sinistä, purppuraa ja vaaleanpunaista. Raitaa se olla aina pitää ;-)

Nyt on aika sitten siirtyä seuraavien projektien kimppuun. Työlistalta löytyy vielä yksi vauvan peitto, kesäsukat isosiskolle sekä oma hartiahuivini/pontso. Nyt täytyy vain etsiä motivaatio aloittaa joku projekti eikä vain haaveilla pihatöiden tekemisestä ja kesäkukkien kasvattamisesta. Jos ei joku näistä kohta ala motivoimaan, niin sitten ei auta muu kuin vaihtaa projektia ;-). Jotain värikästä lankaa & nopeasti valmistuvaa... kenties. 

Kässäkerhoon menossa

Tänään olen menossa ensimmäistä kertaa kavereiden järjestämään käsityökerhoon. En ole aiemmin päässyt, kun olen aina sattunut sairastumaan juuri siinä kohtaan. Kerhon ideana on jakaa työn alla olevia juttuja, selailla uusimpia kuvastoja ja jutella niitä näitä käsitöistä ja sopivasti niiden vierestäkin. Jokaisessa kerhotapaamisessa on myös tarjolla jotain syötävää nyyttäri-idealla. Tapaamisen emäntä/isäntä saa päättää mitä kukakin tuo. Itselleni viemisenä pari palaa kovaa juustoa.
Kerhon yhteisenä työnä on parhaillaan menossa isoäidinneliöistä tehtävä vauvan peitto. Väreinä vihreä, sininen ja valkoinen. En kyllä ole neliöitä valmiiksi tehnyt, mutta onneksi idea on tuttu, joten eiköhän sitä reippaasti pääse vauhtiin mukaan.

Eilen tai sitä ennen tehty

Sain vihdoin valmiiksi tuon blogini kuvakoosteen. Olen koonnut sinne aiempina vuosinani tekemäniäni ns. parempia töitä. Kylläpä niitä töitä onkin tullut tehtyä. En itse edes muistanut kaikkia kunnes näin valokuvan albumissa. Täytyy kyllä sanoa, että olen aika monesta aika ylpeäkin. Edelleenkin. Katsokaapa vaikka sinistä merimiespuseroa tai noita raidallisia villatakkeja. Kyllä niitä tehdessä tulikin muutama harmaa hiuksi. Ei ne raidat, vaan niiden raitojen päättelyt. Olipa työlästä. Mutta antamisen ilo on kyllä aina unohduttanut ne "epätoivon hetken"...

Osa valokuvista on hieman rakeisia, kun on otettu aikoinaan filmikameralla tai vanhalla digikameralla... mutta se tuskin haittaa. Käykääpä kurkkaamassa.

http://suvituuliankasityopaja.blogspot.fi/p/kuvia.html

Peitto-projekti valmis

Virkkuukoukku on heilunut viime päivinä iltaisin todella ahkerasti. Kauhea kiire päästä aloittamaan jo seuraavaa projektia, joten pitää saada tämä edellinen ensin valmiiksi.

Kierros kierrokselta peitto tuli valmiimmaksi ja nyt on peitto vihdoin valmis. Varastoista löytynyttä valkoista Woolia oli sen verran vähän, että sillä sai yhden kierroksen peittoon tehtyä. Vaikka hieman ohut kierros onkin, niin mielestäni piristää kummasti ilmettä yksivärisen sijaan.

Virkattu vauvan peitto
Ohje: Novita, syksy 2010
Lanka: Novita Wool vihreä ja valkoinen
Virkkuukoukku: 3,5
Menekki: Vihreätä 210 g ja valkoista 20 g.
Koko: 59 x 65 cm.

Valmis peitto.

 

 

Unikaveriksi pehmoinen nalle.

Paketti valmis. Ei muuta kuin antamaan.

Virkattuja pylväitä

Reilu viikko on vierähtänyt kotisohvalla parannellessa kunnon kevätflunssaa. Vihdoin alkaa olo olemaan hyvä ja huomenna pääsee töihin. Sen verran koville tuo tauti otti, ettei sitä paljoa virkkuukoukkua ole jaksanut heilutella. Muutaman rivin kuitenkin per päivä. Tältä näyttää vauvan peitto tällä hetkellä. Puolessa välissä siis ollaan:



Löysin laatikoiden pohjalta myös pienen kerän (n. 20 g) valkoista Woolia, joten harkinnassa on josko siitä saisi peiton reunoihin kaistaleen piristämään ilmettä. Täytyy vielä mitata kuin pitkälle tuo pieni kerä riittäisi.

Olen tällä samalla Novita -lehden ohjeella (Syksy 2010) virkannut useammankin peiton. Aina eri langasta. Ketjusilmukoita vain vähentämällä olen aina saanut halutun kokoisen lopputuloksen. Ensimmäisen peiton virkkasin beigen värisestä (652) Novita Cannes-langasta. Sen sai aikanaan lahjaksi pieni Carina-neiti. Mustan version Malibusta vuorostaan sai Jasmine ja alla olevan peiton sai pieni Joona-poika LolliPop-langasta sinisen värisenä (tietenkin). Kaikkinensa olen varmaankin tehnyt tällä ohjeella 6-7 peittoa, joten ohje on sinällään jo kovin tuttu ja lopputulos varma.

Kevään vihreää

Kevät ilmoittelee jo itsestään. Aurinko lämmittää jo kivasti ja aamuisin saa mennä jo melkein valoisaan aikaan töihin. Keväällä alkaa kaikki vaaleat värit ihanasti miellyttää silmää ja sitä suorastaan odottaa että luonto herää talvesta ja tuo mukanaan vihreätä ruohoa, lehtiä jne. Ihan vielä ei kuitenkaan sen aika ole, joten voin rauhassa ihastella kevään vihreitä Novita Woolin lankakeriä olohuoneen sohvapöydälläni:

Syy miksi olen nämä pöydälleni kerännyt on tämä: Kaveristani on nimittäin tulossa kesän korvilla toisen poikalapsen äiti. Lupasin hänelle, että teen pienelle tulokkaalle peiton ja jotain muuta kivaa. Peittoprojekti on jo aloitettu. Virkkaan näistä pienen vauvapeitteen vaunuihin laitettavaksi. Vielä en tiedä mitä tuo "tuo jotain kivaa yllätyksenä" sisältää, mutta veikkaanpa että se jotain unilelua/helistintä, sukkaparia tms. tulee olemaan. Vielä idea ei ole valmis, mutta onneksi tässä on vielä aikaa kypsytellä.

Kahvan metsästystä

Vuoden alusta lähtien olen tehnyt siskolleni ontelokuteesta virkattua mustaa kesäkassia. Enpä tiennyt projektiin ryhtyessäni, että kassin kahvasta tulee näin iso juttu. Ehdin jo muutama viikko sitten riemuita, että löysin kassiin netin kautta hyvät vaihtoehdot. Joo. Hyvät niin. Eipä olleetkaan. Liian pienet. Netissä kun ei mittoja ollut mainittu. Niinpä alkoi uusi etsintä niin kauppoja kierrellen kuin nettimaailmassa pyörien. Metsästys on tänään virallisesti päättynyt. Löysin pienestä Hämeenlinnalaisesta lankakaupasta sopivan kahvan. Luulenpa, että lopputuloksesta tulee aika veikeä kun yhdistää täyspyöreän kahvan kassiin.

Päivän ostokset on tässä. Nyt ei muuta kuin kassi kasaan ja siskolle kiikuttamaan. Jahka ehdin tämän projektin loppuun saattamaan lisään blogiin kuvan myös valmiista työstä:

Puukahva.

Muutama kierros vielä ja on päättelyitä vaille valmis.

Sisko haluaa saada kassin myös kiinni, joten kiinnitykseksi on tarkoitus laittaa tällaiset magneettinapit.

Leffanäytös tiedossa

Minut on kutsuttu tänään kotileffanäytökseen. Tiedossa siis hyvää seuraa, leffaa ja herkkuja. Leffan katsomiseen kuuluu mielestäni olennaisena osana sohvatyynyt. Niinpä olen tällä viikolla ahkerasti iltaisin virkannut isoäidinneliöstä sohvatyynyä viemiseksi. Isoäidinneliön tekeminen sinällään on ihan yksinkertaista puuhaa. Netti kun on täynnä erilaisia kuvitettuja ohjeita, joita on helppo seurata. Langaksi otin 7 veljestä Raita + tavallisen. Lankaa kului kaikkinensa 192 grammaa, jotka pääsen kirjaamaan myös Lankalaihis-sivulle.

Lopputulos näyttää tältä:




Kuva 1. Valmis sohvatyyny.

Työvaiheet:

Kuva 2: Ohjeen mukainen isoäidinneliö valmiina.



Kuva 3: Kierrokset kasvaa kerros kerrokselta.

Kuva 4: Etukappale valmiina. Pingotus mittoihin ja kostutus päälle, niin on hyvä.

Kuva 5: Valmis tyyny.
Edestä värikäs ja takaa tummansininen. Sininen sopii saajan samanvärisen sohvan kanssa.

Siskolle kans samanlainen

Tein viime kesänä siskoni tytöille ontelokuteesta kesäkassit. Kassit olivat kovasti saajiensa mieleen, mutta niin olisivat olleet myös omille siskoilleni. Yksi siskoistani kysyikin minulta loppuvuodesta uudestaan josko voisin hänellekin tehdä samanlaisen. Vuoden vaihteessa sain kassillisen  mustaa ontelokudetta. Kerälle kerimisessä meinasi kyllä mennä hermo. Oli meinaan solmua solmun perään ja usean tunnin setvimisen jälkeen oli tasainen kerros mustaa pölyä ympäri olohuoneen lattiaa ja tapettia. Onneksi imuri on keksitty, mutta kyllä sitä pölyä sitten olikin levinnyt laajalle alueelle. Virkkaus-vaihe sinällään meni jouheasti, kunnes meille iski kahvakriisi. Millainen kahva kassiin pitää laitttaa: pitkä, lyhyt, eiku molemmat. Kassi pitäisi sulkeakin jollain: nappi, neppari tai?
Ei auttanut muu kuin ottaa tuumaustauko. Viikkojen jälkeen törmäsin vihdoin netissä kivannäköiseen puukahvaan ja kahva miellytti myös siskoani. Kahvalähetystä odotellessa on aikaa suunnitella jo sitä seuraavaa työtä.

Kevät keikkuvi tulee

Tiistai 10. päivä helmikuuta. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Ulkona +8 astetta. Lumi sulaa räystäiltä. Tänään on päivä, joten on odotettu. Kevät ilmoittelee itsestään ensimmäistä kertaa. Aurinko paistaa ja lämmittää kivasti. Aurinko, jota on useamman kuukauden ajan jo toivottu mutta eipä vaan ole näkynyt. Ilma sai minut kaivelemaan koneeltani valokuvia viime talvelta. Tämä päivä. Tasan vuosi sitten… luistelemassa ensimmäisiä kertoja Nora-neidin kanssa. Neidillä kaulassa tekemäni pinkki heijastinkaulaliina. Nuo heijastinkaulaliinat olivat kyllä hauska tehdä. Vaikkei ne nyt ihan heijastinta tietenkään korvanneet… Tein noita kaulaliinoja loppujen lopuksi neljä kappaletta. Jokaiselle siskojen lapselle omansa, eri värisinä tietenkin. Alla kuvissa Noran ja Aavan kaulaliinat sekä taidonnäyte luisteluharjoituksesta:



Pinkkiä sen olla pitää.

 

 

Tervehdi naapuria päivä

Kuulin tänä aamuna radiosta, että tänään vietetään virallista Tervehdi naapuria päivää. Okei... selvä... Vaihdoin kanavaa ja siellä soi Haloo Helsingin hitti... jäi sanat päähäni pyörimään:

Miks on niin xxx vaikeeta katsoo silmiin,
tai sanoa moi
Aina vaan törmätään pyöreisiin kulmiin
ja sanotaan etten vaan voi
Ja pitäskö ajan tappamisesta joutua vankilaan
Ja vaik tää aika tappaa meitä,
ei sitä kiinni saa kukaan.

Et suuta auki saa,
jäät sivuun katsomaan,
kun maailma huutaa hulluuttaan
Mut jos huudat lujempaa,
saat äänes kuulumaan
ja voimaa päivään seuraavaan...

Hei uudet naapurini! Täältä tullaan. Rinta rottingilla aion jatkaa tapaani tervehtiä teitä..  juuri teitä.. tuttuja ja tuntemattomiakin.

Luxus pipo

Novitan neulelehdessä oli jo syksyllä 2009 ihana pipon ohje tehtynä Novita Luxus Alpaca -langasta. Ajattelin jo silloin, että tuon minä teen itselleni. Langatkin ehdin jo aiemmin ostaa, mutta jostain syystä ohje on jäänyt toteuttamatta. Nyt kun lankalaihiksen innoittamana niitä varastojani pengoin tuli langat laatikon pohjalta vastaan. Muistin heti tuon ohjeen ja päätin, että nyt on sen aika että teen itselleni sen kunnon talvipipon. Samalla pääsen testaamaan miten tuo alpakka sopii pikkuisen villa-allergisen ihmisen iholle. Ohjetta muutin kyllä hieman, kun en pidä tuosta pipon suorasta reunasta. Niinpä tein joustinneuletta loppuun asti. Pipossa on tosi hauska reikäkuvio takana. Sen tekeminen olikin haaste sinällään, sillä pipon neulominen aloitettiin takaapäin silmukoita lisäten.
Neulepipon ohje löytyy Novita Talvi 2009 -lehdestä sekä täältä (viitattu 1.2.2015).