Näin:
1) otetaan asiakkaalta eli äidiltä pipotilaus vastaan syyskuussa 2015. Neulottu pipo. Voi olla palmikkoa tms. kuvioita. Värillä EI väliä, kunhan ei ole musta tai punainen, eikä ruskea, eikä vihreä, eikä mikään tumma väri. Vaatteisiin sopiva, mutta ei valkoinen tai mitenkään pliisu väri.
2) Lokakuussa aloitetaan sopivan ohjeen etsiminen. Googlesta tietenkin. Sehän tietää kaikesta kaiken.
3) Itse langan osto jätetään tietenkin kaikkien käsityöihmisten unelmaan eli marraskuiseen Tampereen käsityömessuille. Siellähän sitä valikoimaa riittää ja riitti kans. Useamman hallin kiertelyn jälkeen pipolangaksi valikoitui Puffalan Sulopuffa:
Käsin värjättyä ja pehmeääkin pehmeämpi (70 % kashiria ja 30 % silkkiä), 100 g
Mielestäni ehdottomasti kaunein ja pehmein lanka mitä olen koskaan hypistellyt.
4) Keritään lanka rullalle. Helppo homma? No ei tietenkään. Tämä vaihe ei todellakaan mennyt kuin Strömsössä. Lanka oli miljoonassa solmussa jo heti alkuvaiheen jälkeen. Itku meinasi tulla useampanakin iltana, kun yritin solmuja availla. Loppujen lopuksi kuljetin lankasotkut siskolle selvitettäväksi vastapalveluksen toivossa. Sisko sitten vietti yön kerän kanssa ja lopulta minulla oli kerittynä 100 grammaa puffaa kolmena pienenä keränä ja yhtenä sotkuna. Ihan sama. Kyllä noista sen pipon saa vielä tehtyä.
5) Neulotaan mallitilkku 1 ja 2 ja 3. En ikinä mitään mallitilkkuja neulo, mutta nyt oli poikkeus. Eri puikkokoolla sopivaa neuletiheyttä etsien. Tähän vaiheeseen tuhlaantui tietenkin useampi kuukausi, joten ehti tuo talvi 2015 tulla ja mennä.
6) Sopiva neuletiheys on saatu, mutta sopivaa ohjetta ei löydy. Liian monimutkaisia, liian yksinkertaisia, väärä lankavalinta jne. Hermo alkaa menemään. Yksi pipo ja kauhea stressi. Ei tämä nyt näin vaikeata voi olla. Sisuuntuneena ilmoitin itseni kuitenkin #Keväänkeskeneräiset -haasteeseen. Pipo valmiiksi ennen 31.5. Kyllähän mä nyt sen siihen mennessä teen. Kiva kerrankin osallistua johonkin neulehaasteeseen.
7) Niinhän sitä luulisi. Niin tuli toukokuun loppu ja pipo oli edelleen kerillä. Ei ohjetta, ei pipoa. Lanka oli sohvapöydällä muistuttamassa joka päivä tekemättömästä työstä... Eihän kukaan tietenkään pipoa neulo kesällä, joten langat jatkoivat muistuttamistaan.
8) Ja niin jatkoi äitikin. Josko se tilattu pipo löytäisi pään jo talvena 2016? Siskon tyttö oli luonani heinäkuussa ja päätimme tehdä kirjastoreissun. Tyttö haluaisi itselleen pontson, joten päätimme etsiä sopivaa ohjetta siihen kirjastosta. Lehtiä selatessa silmäilin samalla noita pipo-ohjeita. PAM! Se vaan oli siinä. Tuo, tuo se ohje on mitä olen hakenut. Lehti lainaten ja kotiin.
9) Lehden laina-ajan päättyminen alkoi lähestymään ja pipo oli jälleen aloittamatta. Ohjetta oli jo hartaudella luettu, mutta työ vaan oli aloittamatta. Nyt! Toimintaa, toimintaa. Ja johan alkoi tapahtumaan. Pipo pyöröpuikoille ja kerros kerrokselta pipo alkoi valmistumaan. Hunajakennoneule oli yllättävän hidasta tehdä, mutta näytti upealta. Ennen kuin huomasinkaan oli aika sovittaa pipoa.
10) Huh. Vaikka käsialani ehkä onkin hiukan tiukkaa, niin pipo osoittautui päähän sopivaksi. Ei muuta kuin jatkamaan ja kavennukset perään. Done! Melkein valmista. Päätimme lisätä pipoon vielä samettitrikoovuoren korvia suojaamaan. Sellaisen noin 9 senttisen. Vihdoinkin pipo on valmis.
11) Hämäläinen pipo samettivuorella valmistui reilussa 1 vuodessa. Hämäläinen voinee sanoa, että pikatoimitettuna.
Tämmöinen siitä nyt sitten tuli:
Ohje: Moda 8/2014, ohje 20
Lanka: Sulopuffala
Väri: harmaa
Materiaali: 70 % kashiria ja 30 % silkkiä
Menekki: 58 grammaa
Koko: päänympärys 56-57 cm
Puikot: 3,0