perjantai 27. helmikuuta 2015

Kahvan metsästystä

Vuoden alusta lähtien olen tehnyt siskolleni ontelokuteesta virkattua mustaa kesäkassia. Enpä tiennyt projektiin ryhtyessäni, että kassin kahvasta tulee näin iso juttu. Ehdin jo muutama viikko sitten riemuita, että löysin kassiin netin kautta hyvät vaihtoehdot. Joo. Hyvät niin. Eipä olleetkaan. Liian pienet. Netissä kun ei mittoja ollut mainittu. Niinpä alkoi uusi etsintä niin kauppoja kierrellen kuin nettimaailmassa pyörien. Metsästys on tänään virallisesti päättynyt. Löysin pienestä Hämeenlinnalaisesta lankakaupasta sopivan kahvan. Luulenpa, että lopputuloksesta tulee aika veikeä kun yhdistää täyspyöreän kahvan kassiin.

Päivän ostokset on tässä. Nyt ei muuta kuin kassi kasaan ja siskolle kiikuttamaan. Jahka ehdin tämän projektin loppuun saattamaan lisään blogiin kuvan myös valmiista työstä:

Puukahva.

Muutama kierros vielä ja on päättelyitä vaille valmis.

Sisko haluaa saada kassin myös kiinni, joten kiinnitykseksi on tarkoitus laittaa tällaiset magneettinapit.

lauantai 21. helmikuuta 2015

Leffanäytös tiedossa

Minut on kutsuttu tänään kotileffanäytökseen. Tiedossa siis hyvää seuraa, leffaa ja herkkuja. Leffan katsomiseen kuuluu mielestäni olennaisena osana sohvatyynyt. Niinpä olen tällä viikolla ahkerasti iltaisin virkannut isoäidinneliöstä sohvatyynyä viemiseksi. Isoäidinneliön tekeminen sinällään on ihan yksinkertaista puuhaa. Netti kun on täynnä erilaisia kuvitettuja ohjeita, joita on helppo seurata. Langaksi otin 7 veljestä Raita + tavallisen. Lankaa kului kaikkinensa 192 grammaa, jotka pääsen kirjaamaan myös Lankalaihis-sivulle.

Lopputulos näyttää tältä:



Kuva 1. Valmis sohvatyyny.


Työvaiheet:
Kuva 2: Ohjeen mukainen isoäidinneliö valmiina.


Kuva 3: Kierrokset kasvaa kerros kerrokselta.
Kuva 4: Etukappale valmiina. Pingotus mittoihin ja kostutus päälle, niin on hyvä.


Kuva 5: Valmis tyyny.
Edestä värikäs ja takaa tummansininen. Sininen sopii saajan samanvärisen sohvan kanssa.

tiistai 17. helmikuuta 2015

Siskolle kans samanlainen

Tein viime kesänä siskoni tytöille ontelokuteesta kesäkassit. Kassit olivat kovasti saajiensa mieleen, mutta niin olisivat olleet myös omille siskoilleni. Yksi siskoistani kysyikin minulta loppuvuodesta uudestaan josko voisin hänellekin tehdä samanlaisen. Vuoden vaihteessa sain kassillisen  mustaa ontelokudetta. Kerälle kerimisessä meinasi kyllä mennä hermo. Oli meinaan solmua solmun perään ja usean tunnin setvimisen jälkeen oli tasainen kerros mustaa pölyä ympäri olohuoneen lattiaa ja tapettia. Onneksi imuri on keksitty, mutta kyllä sitä pölyä sitten olikin levinnyt laajalle alueelle. Virkkaus-vaihe sinällään meni jouheasti, kunnes meille iski kahvakriisi. Millainen kahva kassiin pitää laitttaa: pitkä, lyhyt, eiku molemmat. Kassi pitäisi sulkeakin jollain: nappi, neppari tai?
Ei auttanut muu kuin ottaa tuumaustauko. Viikkojen jälkeen törmäsin vihdoin netissä kivannäköiseen puukahvaan ja kahva miellytti myös siskoani. Kahvalähetystä odotellessa on aikaa suunnitella jo sitä seuraavaa työtä.



tiistai 10. helmikuuta 2015

Kevät keikkuvi tulee


Tiistai 10. päivä helmikuuta. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Ulkona +8 astetta. Lumi sulaa räystäiltä. Tänään on päivä, joten on odotettu. Kevät ilmoittelee itsestään ensimmäistä kertaa. Aurinko paistaa ja lämmittää kivasti. Aurinko, jota on useamman kuukauden ajan jo toivottu mutta eipä vaan ole näkynyt. Ilma sai minut kaivelemaan koneeltani valokuvia viime talvelta. Tämä päivä. Tasan vuosi sitten… luistelemassa ensimmäisiä kertoja Nora-neidin kanssa. Neidillä kaulassa tekemäni pinkki heijastinkaulaliina. Nuo heijastinkaulaliinat olivat kyllä hauska tehdä. Vaikkei ne nyt ihan heijastinta tietenkään korvanneet… Tein noita kaulaliinoja loppujen lopuksi neljä kappaletta. Jokaiselle siskojen lapselle omansa, eri värisinä tietenkin. Alla kuvissa Noran ja Aavan kaulaliinat sekä taidonnäyte luisteluharjoituksesta:

Pinkkiä sen olla pitää.
 
 

lauantai 7. helmikuuta 2015

Tervehdi naapuria päivä

Kuulin tänä aamuna radiosta, että tänään vietetään virallista Tervehdi naapuria päivää. Okei... selvä... Vaihdoin kanavaa ja siellä soi Haloo Helsingin hitti... jäi sanat päähäni pyörimään:

Miks on niin xxx vaikeeta katsoo silmiin,
tai sanoa moi
Aina vaan törmätään pyöreisiin kulmiin
ja sanotaan etten vaan voi
Ja pitäskö ajan tappamisesta joutua vankilaan
Ja vaik tää aika tappaa meitä,
ei sitä kiinni saa kukaan.

Et suuta auki saa,
jäät sivuun katsomaan,
kun maailma huutaa hulluuttaan
Mut jos huudat lujempaa,
saat äänes kuulumaan
ja voimaa päivään seuraavaan...


Hei uudet naapurini! Täältä tullaan. Rinta rottingilla aion jatkaa tapaani tervehtiä teitä..  juuri teitä.. tuttuja ja tuntemattomiakin.

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Luxus pipo

Novitan neulelehdessä oli jo syksyllä 2009 ihana pipon ohje tehtynä Novita Luxus Alpaca -langasta. Ajattelin jo silloin, että tuon minä teen itselleni. Langatkin ehdin jo aiemmin ostaa, mutta jostain syystä ohje on jäänyt toteuttamatta. Nyt kun lankalaihiksen innoittamana niitä varastojani pengoin tuli langat laatikon pohjalta vastaan. Muistin heti tuon ohjeen ja päätin, että nyt on sen aika että teen itselleni sen kunnon talvipipon. Samalla pääsen testaamaan miten tuo alpakka sopii pikkuisen villa-allergisen ihmisen iholle. Ohjetta muutin kyllä hieman, kun en pidä tuosta pipon suorasta reunasta. Niinpä tein joustinneuletta loppuun asti. Pipossa on tosi hauska reikäkuvio takana. Sen tekeminen olikin haaste sinällään, sillä pipon neulominen aloitettiin takaapäin silmukoita lisäten.
Neulepipon ohje löytyy Novita Talvi 2009 -lehdestä sekä täältä (viitattu 1.2.2015).