Olenko mä vähän out? En nyt tarkoita pelkästään tällä viikolla Pieni lintu -blogissa (
klik, viitattu 5.3.2016) ollutta ihanaa valokuvahaastetta aiheesta Ulkona vaan ihan muutenkin vaan. Seuraava kuulostaa teistä monesta varmasti todella oudolta, mutta koittakaa silti ymmärtää.
Minä tein sen! Ihan itse, ulkona.
Olen omistanut oman auton jo yli 6 vuotta. En kuitenkaan koskaan ole mennyt sillä kovin kauaksi kotoa ilman, että mukanani on ollut 1-2 apukuskia. Tai jos totta puhutaan, niin vielä parempi jos on se oma autokuski ja minä saan vain istua ja odottaa koska ollaan perillä. Viime aikoina on kuitenkin poltellut käynti Tampereella, kun siellä on myynnissä yhdessä huonekaluliikkeessä tosi kivannäköinen senkki. Senkki, jonka juuri haluaisin mutta en kuitenkaan uskalla sitä suoraan netistä ostaa. Mitä siis tehdä? Keksin toissapäivänä töissä, että käytävät huutaa tyhjyyttään. Opiskelijat ja opettajat ovat kaikki hiihtolomailemassa ja meitä on vain muutama tyyppi töissä koko koulussa. Hiljaista on. Niinpä laitoin anomuksen vapaapäivästä sisään. Helppoa. Ei ongelmia.
Niinpä minä sitten googletin miten sinne Tampereen liikkeeseen tarttis oikein mennä ja totesin, että kerrankos se vaan kirpaisee jos metsästä itseni löydän.
Aamulla pakkasin tavarat kasaan (ja tietenkin varalämmikettä, jos oikeasti eksyn jonnekin korpeen) ja lähdin Tamperetta kohti. Yllättävän helposti perille löysin. Huh!
Samalla kävin muissakin liikkeissä ja menin minä sinne Lankamaailmaankin. Voi apua miten ihana kauppa. Ei ihmisen joka kuvittelee olevansa lankalaihiksella kuulu mennä tuollaisiin paikkoihin. No pari keräähän sieltä tietenkin matkaan lähti eli lankalaihis +100 grammaa.
Kotimatka olikin sitten mielenkiintoinen. Älkää vaan kysykö mistä tulin. En ainakaan sitä reittiä mitä olin etukäteen katsonut kartasta. En myöskään sitä reittiä jota huonekalumyyjä minulle ehdotti (näytin varmaan maalaiselta, kun alkoi neuvomaan ilman että kysyin). Enkä myöskään koskaan löytänyt tätä reittiä Googlemapista... joka tapauksessa kotiin tulin ja en nyt niin kiertotietäkään mielestäni.
Olen kyllä niin ylpeä itsestäni! Toisille tämä on varmasti arkipäivää, mutta ei minulle. Mietin ihan liikaa ja sitten tulee paniikki, stressi ja epävarmuus.... matka jää yleensä siinä kohtaa tekemättä. Tämä retkipäivä oli kiva. Siitä todistaa ajetut 190 kilsaa ja jokunen ostos. Senkkikin tuli tilattu... tarttee vaan odottaa 6-7 viikkoa.
Out tai en. Niin alla olevilla kuvilla osallistun tämän viikon haasteeseen aiheesta Ulkona. Valitettavasti ei aurinko enää paistanut minun ulkoilupäivilläni, joten kuvat eivät ole niin paistetta täynnä kuin olisin toivonut.
Näiden kuvien myötä toivotan sinulle oikein hyvää maaliskuuta!
