maanantai 29. helmikuuta 2016

Helmikuun kollaasi

Pidin sen verran paljon tuosta väripalettihaasteesta viime lauantailta, että innostuin tekemään myös seuraavan tehtävän. Tällä kertaa haasteena oli tehdä helmikuusta kollaasi.

http://pienilintu.blogspot.fi/
Minun helmikuuni piti sisällään:

villasukkatehtailua, neulontaa, käsitöitä,
kevään keskeneräisiä ja lankalaihistelua,
112-päivää, arjen turvallisuutta,
korttelisuunnistusta ja kuntoilua, 
lumen luontia ja pihan hiekoitusta,
alkavan kevään ihmettelyä,
tulppaaneja ja kevätesikoita,
geokätköilyä ja takanpolttoa,
kukkataimenten ostoa ja istutusmullan hakua.
 
 
Kuvaa klikkaamalla saat sen isommaksi.


Helmikuun aikana valmistuneet työt löytyvät yltä kollaasista. Niiden tekemiseen varastoista kului lankaa 320 grammaa. Tilaussukkiin ostoksia tuli tehtyä 300 gramman edestä. Näin ollen helmikuun lopun tilanne on +327 grammaa, joten paljon on vielä kavennettavaa jos meinaa -1500 grammaan päästä.

lauantai 27. helmikuuta 2016

Tavallinen lauantai (MakroTex)

Pieni lintu -blogissa (klik, viitattu 27.2.2016) on ollut tällä viikolla todella hauska Väripaletti {MakroTex-haaste}. Sen verran ihania värikuvia on ollut tarjolla eri blogeissa, että minäkin tahdoin kokeilla onnistuuko.

Omat valokuvani olen muokannut Colorsnap (klik) ohjelmalla. Ohjelmaa oli todella kiva käyttää: siis helppo ja nopea.

Tässä kertomus tavallisesta lauantaipäivästäni:

Tältä näyttää joka ikinen lauantaiaamu keittiönpöytäni. Minulla on todella ärsyttävä tapa (siis jopa itsestäni) kerätä viikon aikana kaikkea vastaan tullutta mm. viikon postit yms. keittiön pöydälle. Joka ikinen lauantai minä siivoan pöydän puhtaaksi (tai lähes puhtaaksi), päätän juhlallisesti että jatkossa en enää kasaa tavaroita vaan laitan ne omille paikoilleen kerran päivässä. Ja kuitenkin joka ikinen lauantaiaamu noustessani varhain totean saman asian aamukahvikuppi kädessäni, että keittiön pöytä on jälleen ottanut vallan ja odottaa siivoamistaan. Tältä näytti pöytä tänä aamuna. Raivaaminen on jo aloitettu.

Aamutuimaan eli kello 10-12 oli tarjolla HämeKortteli2016: kaupunkisuunnistusta Voutilan alueella. Ei muuta kuin tarvittavat tavarat kasaan ja menoksi. Ihana ilma oli, eikä yöllä satanut lumikaan haitannut. Sen verran oli pakkasta (-6 astetta), että päätinkin mennä lyhemmän reitin. Hyvä päätös. Sen verran oli kylmä tuuli.

Suunnistuksen jälkeen yleensä kiirehdin aina kovaa vauhtia suihkuun, ettei vaan kylmä ehdi tulla. Tällä kertaa tein poikkeuksen. Otin mukaan vaihtovaatteet ja kurvaisin autollani tälle tielle. Miksikö? Se selviää seuraavasta palettikuvasta.

Kännykkäni näytti, että tien viereen puuhun oli piilotettuna geokätkö. Tältä se näytti. Tuon mustan osan tuosta nappasin vielä käteeni ja sen sisällä oli logikirja, johon kirjoitin nimimerkkini. Geokätköilijät viettävät tänä viikonloppuna (27.-29.2.) karkauspäiväviikonloppua, joten tästä löydöstä sain itselleni samalla myös virtuaalisen matkamuiston.

Suunnistuksen ja geokätkön etsimisen jälkeen olikin kiva istahtaa olohuoneen sohvalle ja katsella ikkunasta ulos auringoista talvimaisemaa. Kyllä nyt kelpasi.

Illalla kävin kaveriperheellä kylässä. Viemistä piti tietenkin olla matkassa mukana: valkoinen kevätesikko ja sen kaverina pieni puulautanen, vihreät tuikut, kynttilöitä ja serviettejä. Iltamme oli oikein onnistunut ja siitä saadulla energialla jaksaa taas arjen aherrusta.

Pikkusisko oli mukana samalla reissulla, joten sain heitettyä hänelle vihdoinkin tilaamansa Dermosil-tuotteet. Yksi asia jälleen vähemmän keittiön pöydällä...

Tällainen lauantai minulla oli. Väripaletti kertokoon päivän värikkyydestä. Nyt nukkumaan ja kohti seuraavaa päivää.

torstai 25. helmikuuta 2016

Puutarhastelijan herätyshaaste

Elämää paratiisinpalasessa -blogissa on ihastuttava Puutarhastelijan herätyshaaste (klik, viitattu 25.2.2016) menossa.

Haasteeseen saa osallistua kaikki jotka haluavat. Sääntöjäkin on vain kaksi, joten osallistuminenkaan ei ole liian vaikeaa:
- Valitse kuvatiedostoistasi kaksi (tai useampi) viime kesän kansiota. Lataa kummastakin kansiosta blogiisi kuusi sattumanvaraista puutarha-aiheista kuvaa, ja kerro niistä jotakin. Eli yhteensä 12 kuvaa. Halutessasi voit linkittää kuviin liittyviin kesämuistoihin blogissasi.
- Käy kertomassa haastajan blogiin, kun postauksesi on valmis, niin hänkin pääsee katsomaan. :)

http://paratiisinpalasia.blogspot.fi/2016/01/puutarhastelijan-heratyshaaste.html


Yksi ehdottomasti lempikukistani on tämä. Mielestäni erilaiset ruusut kuuluvat varsinkin vanhoihin pihoihin. Tämä kuva on napsattu siskon pihapiiristä. Hieman suttuinen kuva, mutta kyllä sen kuitenkin siitä tunnistaa.


Tälläkin kasvilla on monta nimeä. Minulle se on lyhtykoiso. Minä pidän tästä kovastikin. Kruunaa syksymmällä pihapiirin. Jos on oikein viitseliäs niin sisällehän nuo voi vielä ottaa ja kuivattaa. Riittää iloa pidemmäksikin aikaa. Toisten mielestä tämä kasvi leviää kulovalkean lailla... yritimme siskon kanssa. Eipä ole levinnyt ;-()


Pioni. Tähän kasviin minulla on viha-rakkaussuhde. Pidän siitä yli kaiken, mutta yleensä aina se kuitenkin makaa maassa (aina jää tuet laittamatta) tai muurahaiset kipeää pitkin vartta.




Sinivuokot tuovat mieleen aina toukokuun. Koulujen loppumiseen liittyvän jännityksen. Tuo se mieleeni kyllä pikkusiskonkin, jonka toinen nimi on Sini-Vuokko.


Juhannusruusu vuorostaan tuo mieleeni aina kesäloman alkamisen. Yleensä kun se on aina juhannuksesta alkanut.



Uuden Guinean liisaa ja pelargonioita. Näitä istuttelin etupihalle isoon koriin. Tykkäsin hirveästi ja väristä varsinkin. Pelargoniat onnistuin kuitenkin tappamaan talven aikana, joten ei ole omia alkuja mistä lähteä kasvattelemaan. Uudean Guinean lisaa minulla on ollut jo useampana vuonna, joten pieni vaihtelu voisi ehkä olla paikallaan... siis ehkä.



Oiskohan päivänkakkara. Pidän luonnonkasveista.



Tästä kasvista en kyllä tiedä mikä se on, mutta nätti kuitenkin. Jos on tietoa, niin kertokaa ihmeessä ;-)


Gerbera. Kaunis ja nätti kukka, joka erityisesti sopii erilaisiin kimppuihin. Kestää pitkään, joten lahjaksi  on tullut vietyä useammankin kerran.


Auringonkukat ovat yksi lemppareistani. Olen aina haaveillut saada kasvattaa hervottoman kokoisella läntillä pelkkiä auringonkukkia. Oisko vähän hienoa... Tässä kuitenkin yhteensidottuna kimppuun muutama.


Pelargonioita pajukorissa. Näitä meillä on ollut koulumme kevätjuhlassa koristeena monena vuonna. Sieltä tämäkin kuva on otettu.

Syreeni on kevään ihanuuksia, jotka tuoksullaan tuovat sen kesän tulon fiiliksen joka vuosi.
Tällaiset kuvat minä löysin kansiostani. Näitä kun katselee, niin alkaa käsiä kummasta syyhyttämään kohti siemenpussukoita ja multapusseja. Kevät.... tulehan jo!





maanantai 22. helmikuuta 2016

Villasukkien tehtailua

Sain työkaverin tilaamat villasukat numero 2 valmiiksi eilen. Tuo petroolin sininen on kyllä kiva väri. Enpä ollutkaan aiemmin huomannutkaan koko väriä...
Viedessäni tilaajalle nuo sukat, kävikin niin että saman työhuoneen kaksi kaverusta tilasivat molemmat itselleen villasukat. Väritoivekin sama. Nyt on siis työn alle seuraavaksi tulossa villasukat mustin ja petroolin sinisin raidoin. Enpä olekaan ennen neulonnut kahta paria sukkaa samasta väristä. Saapa nähdä missä vaiheessa alkaa tökkimään... Tilaustyöt hoidetaan tietenkin kuitenkin kunnialla loppuun. Sen jälkeen tartun tuohon #keväänkeskeneräiset työhöni...


Ohje: Novitan perussukkaohje
Lanka: 7 veljestä
Värit: turkoosi ja keskiharmaa
Puikot: 3,5
Koko: 39-40
Langankulutus: 108 grammaa.



perjantai 19. helmikuuta 2016

Viikonloppu alkakoon

Naapurin lapset olivat päättäneet ilahduttaa meitä ohi kulkevia iloisella lumiukolla tai pitäisikö sanoa lumikummituksella. Alkoi väkisinkin hymyilyttää, kun tämän näin. Pakko oli saada se jakaa kanssanne.

Tämän kuvan kautta haluan toivottaa kaikille
Oikein hyvää viikonloppua ja erityisesti hiihtolomaviikkoa, niille joille se nyt alkaa!
Nauttikaa!

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

#Keväänkeskeneräiset -haaste

Silmukan saalistus (klik, viitattu 17.2.2016) blogissa on meneillään haaste, joka on niin tehty minua varten. Siispä ehdottomasti mukana.



Haaste on niinkin yksinkertainen kuin kesken jääneen (tai jääneiden) töiden loppuun tekeminen ja postaaminen ja linkittäminen haastesivulle. Haasteeseen ilmoitetut työt pitää olla valmiina ja postattuna omaan blogiin 31.5.2016 mennessä.

Näin ensi alkuun lähden mukaan yhdellä työlläni, joka on varsinainen murheenkryyni. Aiheena on pipo omalle äidille.

Hieman taustaa:
Äitini tilasi itselleen talvipipon lokakuun loppupuolella. Väritoivetta ei varsinaisesti ollut vaan enemmänkin minkä värinen se ei saa olla. Tampereen kädentaidot -messut lähestyivät hetken päästä, joten päätin sieltä ostaa sopivan langan. Sellainen sieltä löytyikin:

 
Kerä Puffala-lankaa. Käsinvärjättyä, silkin pehmeää ja kauniin harmaata.
Todella ihana lanka. Sisältää Kashmiria 70% ja 30 silkkiä.
 
Sitten tulivatkin ne ongelmat, jossa meikäläisellä menee hermo heti kättelyyn. Pitihän tuo lanka työstä vyötteestä kerälle laittaa... joo. Luulis olevan yksinkertainen toimenpide, mutta eipä ollutkaan. Lanka oli hetken kuluttua niin solmussa, että eihän siitä kerimisestä mitään tullut. Niinpä lanka oli tuhannen solmussa monta viikkoa sohvapöydällä mukamas odottamassa parempaa hetkeä jatkaa langan selvittelyä solmu solmulta. Useampana iltana sitä siinä sitten vähitellen selvittelin. Lopulta meni lopullisesti hermot ja päätin, että olkoon kerä ja olkoon äidin pipo.
Lopulta kuitenkin keksin idean. Sisko oli palveluksen velkaa, joten pakkasin lankasolmun kassiin ja kiikutin hänelle. Tässä... selvitä, kun ehdit.
Kyllä sitä hieman sitten omatunto kolkutti, kun siskolta tuli yöllä yhden jälkeen kuvaviesti kännykkään saatteella: selvitetty, ole hyvä. Hyvää yötä!
 
Ihan ei yhtenä keränä saatu selvitettyä, joten nyt on sitten lanka kolmena keränä, mutta keränä kuitenkin ilman solmuja:
 


Kun alku meni näin hankalaksi, niin päätin aloittaa ihan oikeaoppisesti neulomalla ensin mallitilkun.. siitähän me aina aloitamme (vai mitä???). Mallitilkku on edennyt noin puoleen väliin ja siihen se on jysähtänyt, kun tuli noita tilausvillasukkia ja kynsikkäitä väliin.

#Keväänkeskeneräiset haasteenani siis on, että tästä langasta tulee äidille tilauksen mukaisesti pipo määräajassa ja pipon pitää kans olla hyvä ;-)

maanantai 15. helmikuuta 2016

Kevättä ilmassa, eiku rinnassa?

Sain siskontytöltäni pari päivää sitten mieleistäni postia... Aiemmin esittelemäni villasukat ja lapaskynsikkäät olivat tulleet perille ja sopiviltakin näytävät, kuten muistoksi saamistani valokuvista voi nähdä:



Tällä hetkellä työn alla on jälleen ollut perusvillasukkia. Työkaverini on nimittäin parina edellisenä vuotena ostanut minulta muutamat perusvillikset. Yleensä minulla on aina varastoissa 5-7 paria valmiina kyselijöitä varten. Nyt kuitenkin varastot ovat päässeet ehtymään, joten nyt pääsin heti neulomaan tilauksen mukaisesti. Väritoiveena oli tumman sininen ja harmaa tasaraitaiset
villasukat kokoa 39-40.

Ohje: Novitan perussukkaohje
Lanka: 7 veljestä
Värit: tumman sininen ja harmaa
Puikot: 3,5
Koko: 39-40
Langankulutus: 108 grammaa.


Työkaveri tykkäsi sukista sen verran paljon, että tilasi saman tien toisetkin. Tällä kertaa väreinä harmaa ja petroolin sininen... ja eiku neulomaan ;-)

Mistä sinun kevääsi alkaa? Minun nimittäin alkaa tästä:

Ensimmäiset siemenpussit ostettu ja seuraavien ostamista harkittu. Kukkia tarvitsee vielä saada ehdottomasti lisää...

Minulle kevään tuo aina myös tulppaanit. Lempparikukkiani. Ostin tällä kertaa kaksi nippua. En yhtään muistanut, että tuli syksyllä rikottua tulppaanivaasini, joten maitokannu hoitakoon tällä kertaa sitä virkaa. Ei yhtään hassumman näköinen näinkään.

Ulos kun parhain katsoo, niin aika keväältähän tuo alkaa jo näyttämään sielläkin. Maa on lähes lumeton ja ollaan plussan puolella... Kalenteri kuitenkin vakuuttaa toisin. Missä on helmikuun hiihtolomakelit: lunta, pakkasta, auringonpaiste ja hankikannot. Nyyh. Istun siis vain kotisohvalla ja neulon sukkia.





torstai 11. helmikuuta 2016

Yksykskaks

Tänään vietetään virallista 112-päivää. Onhan tänään torstai 11.2.2016.
112-päivähän on eri turvallisuustoimijoiden yhteinen kampanja arjen turvallisuuden parantamiseksi. Kampanja, jossa halutaan kiinnittää erityistä huomiota tapaturmien ja vahinkojen ennaltaehkäisyyn niin kotona, töissä kuin vapaa-ajallakin.  Meidän jokaisen turvallinen arki syntyy nimittäin pienistä teoista, joilla voimme parantaa niin omaa kuin läheistemmekin turvallisuutta. Lisätietoja päivästä http://www.112-paiva.fi (viitattu 11.2.2016).


Valitettavasti Kanta-Hämeen pelastuslaitoksen järjestämä tapahtuma Hämeenlinnan paloasemassa oli päiväsaikaan, joten se jäi tänä vuonna väliin. Ohjelma olisi ollut kyllä mielenkiintoisilla sillä paikalla olisi ollut niin Kanta-Hämeen pelastuslaitoksen ensihoidon ja pelastustoiminnan lisäksi myös Hämeen poliisilaitos, Turun hätäkeskus ja Panssariprikaati.


Onneksemme illalla Idänpään ja ympäristön VPK järjesti tutustumismahdollisuuden palokuntatoimintaan. Ohjelmassa oli mm. kalustoon tutustumista, kodin turvallisuutta ja hätänumeroon soittamista.


Vaikka pieni vesisade tänään onkin meitä Hämeessä kiusannut, en antanut sen estää hakemasta tuota 4,5-vuotias siskontyttöäni pienelle turvallisuusretkelle.


Tässä pieni makupala reissustamme:
Retkiryhmämme valmiina tutustumaan VPK:n sammutuskalustoon.

Jokainen osallistuja pääsi tekemään 112-aiheisia tehtäviä ja rohkeimmat pääsivät myös paloauton kyytiinkin.
 
Valmiina, jos lähtö tulee...

Jokainen lapsi sai käynnistä muistoksi 112-diplomin. Niin meidänkin neiti.


Suosittelen lämpimästi osallistumaan päivään ensi vuonna! Päivästä on iloa niin meille aikuisille kuin lapsillekin.
Ja lopuksi omantunnonkysymys meille kaikille: koska viimeksi tarkistit kotisi palohälyttimien patterit?

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Kyllä nyt pitäisi näkyä

Tein pikkusiskojeni lapsille pari vuotta sitten heijastavasta langasta kaulaliinat. Kaikkinensa neljä kappaletta ja jokaiselle oman värisensä. Oli pinkkii, kahta eri sinistä ja oranssia. Minusta idea oli kiva ja lapset tuntuivat tykkäävän, mikä on aina se paras juttu. Samalla tuli varmistettua, että muksut näkyy pimeillä teillä edes hieman paremmin.

Kun Prismassa myytiin Novitan Heijastus-lankaa edullisesti, niin pitihän sitä ostamani. Olin nähnyt uusimmassa Novitassa sopivan ohjeenkin. Pipo itselleni, tietenkin...



HEIJASTUS-PIPO
Lanka: Novita Heijastus
Määrä: 105 g
Puikot: 6 mm
Ohje: Novita 4/2015 Talvi, ohje 52

Lanka oli sen verran paksua (9 silmukkaa = 10 cm), ettei sitä ollut kauhean kiva neuloa. Liian ahdasta puikoilla. Pyöröpuikko olisi kyllä ehdottomasti ollut kätevämpi tämän langan kanssa.

Piposta oli tulossa juuri sopiva, kun ennen kavennuksia sitä mittailin. Ihan ohjeen mukaan tein kavennuksetkin, mutta lopputuloksesta tuli yllä hieman liian pitkä pipo. Lopputulosta täytyy siis vielä vähän fiksailla. Teen varmaan tuonne taakse vielä vekin, niin saan pipon laskeutumaan. Nyt jää ikävä nyppy pään päälle.


Jostain syystä viime aikoina näiden pipojen tekeminen on osoittautunut meikäläiselle hankalaksi. Vaikka kuinka yritän, niin ei tule sitä täydellistä pipoa vaan aina jää jotain "hampaankoloon". Siksi siirryn hetkeksi takaisin perussukkiin. Työkaverini nimittäin tilasi kaksi paria raitasukkia. Hoitelen ne seuraavaksi pois alta, niin sitten voin jälleen yrittää pipoa.

Lopuksi vielä painavaa asiaa eli
 
"Neulojan laki:

1§ Kenenkään ei pidä tuleman naisen ja hänen puikkojensa väliin.

2§ Lankaostoksissa tulee olla säästäväinen. Aina, kun näet lankaa tarjouksessa, sinun kuuluu hyödyntää tarjous.

3§ Keskeneräisten töiden määrää ei tule mitenkään rajoittaa. Uusia töitä saa aloittaa aina, jos joku perheenjäsen/sukulainen/ystävä/kuka tahansa tarvitsee jotain neulomaasi. Tai kun eteen tulee lanka tai ohje, joka kutsuu sinua. Tai jos jo työn alla olevat tökkivät. Tai jos vain sattuu haluamaan.

4§ Lankavaraston koko on jokaisen neulojan itse määriteltävissä. Muiden ei tule sen suuruutta negatiivisesti kommentoiman. Tai mieluiten ei mitenkään muutenkaan. Lanka VOI loppua maailmasta.

5§ Kasvavalle neulevarastolle kannattaa varata tilaa vaatekomeroon. Kätevä voisi olla myös vaatehuone. Tai ihan oma neulehuone.

6§ Niin kuin työkalupakeissa yleensäkin, myös neulojan työkalupakissa kuuluu olla monenlaisia ja –merkkisiä tykötarpeita. Ei haittaa, vaikka siellä olisi 4 mm paksuisia, 60 cm pitkiä pyöröpuikkoja viittä erilaista materiaalia. –Onhan ruuvimeisseleitäkin monenlaisia.

7§ Tilaa ihmeessä kuutta tai useampaakin eri neule-/käsityölehteä ja tulosta samalla netistä sivukaupalla ohjeita, ettei sinulta vain mene jotain upeaa ohi. Ei haittaa, vaikket ehtisikään toteuttaa kaikkea haluamaasi sitä mukaan. Muotihan kiertää, samat ideat tulevat aina uudelleen muotiin.

8§ To do-lista. Sellainen on oltava. Muuten unohdat, mitä kaikkea ihanaa halusitkaan toteuttaa.

9§ Ole tarkka, kenelle kättesi arvokkaita tuotoksia lahjoitat. Kaikki eivät vain ymmärrä.

10§ Aina on oikea aika ja paikka neuloa, jos sinusta siltä tuntuu."
Teksti mukailtu Seven Socks To Knit - Sen Seittemän Sukkaa blogista.
 

maanantai 1. helmikuuta 2016

Junasukkavartiset puuvillasukat


Ehkä muistanette viime kesän opetustuokiot, kun koitin ohjata siskoa säärystimien tekemisessä (klik, viitattu 1.2.2016). Ei ihan mennyt putkeen, mutta onneksi lopputulos palkitsi. Säärystimistä tuli siskoni mieleiset ja on niistä kehujakin saakin. Sehän tietenkin kannusti ottamaan uuden neulomisprojektin alle ja meikäläinenkin kelpasi edelleen ohjeistamaan.

Uudeksi projektiksi valikoitui Novitan Tennesseestä tehtävät junasukkavartiset puuvillasukat. Projekti eteni loppuvuoden ajan hitaasti ja hartaasti vaihe vaiheelta. Sukkien tekemisen osaan melkein unissani, joten siinä ei onneksi mennyt sormi tällä kertaa suuhun. Ainoa suurempi haaste oli saada lopputulos hyväksi. Vuosien tauko kun on tehnyt sen, ettei siskon käsiala ole kovin tasaista ja puikkojen vaihtumiskohtiin tuppaa jäämään löysää. Se monelle vähemmän käsitöitä tekevän kompastuskivi eli sukan kantapää onnistui kyllä muuten hyvin, mutta uusien silmukoiden poimimisreunoihin kantatilkun reunasta jäi harmittavan isoja reikiä, ihan pikkurillin paksuisia. Ei hyvä, mutta onneksi en ole ensimmäistä kertaa lopputuloksen parannustalkoissa. Niinpä kun sukat olivat valmiina, pakkasin ne kassiini ja istahdin kotona toviksi kotisohvalle. Päättelin langat, poimin irtolangalle uudet silmukat kantatilkusta ja jäljittelin silmukoita sieltä täältä saaden silmukka silmukalta reiät peittoon. Lopuksi sitten vain useamman kerran kostutusta, mittoihin asettamista ja odottelua. Hieman vielä jäi tuota epätasaisuutta, kuten alta kuvista näkyy... mutta veikkaanpa että muutama pesu ne siitä vielä korjaa.
Siskolle kun palautin sukat takaisin, niin ilme oli näkemisen arvoinen. Ei ollut reikiä tms. Oli vain kauniin siniset sukat valmiina käytettäväksi, vaikka heti. Itse ihastuin tuohon varteen. Voisin hyvinkin tehdä tuon mallisella varrella muutamat sukat perinteisen joustinneuleen sijaan.



Onnistumisen ilo kun palkitsee, niin seuraavaksi koitamme tehdä siskon kanssa päähineen Tampereen kädentaidot -messuilta ostetusta langasta. Vielä on malli hakusessa, mutta jotain yksinkertaista sen pitää olla koska lanka itsessään on tosi makee... liukuvärjättyä nimittäin.