torstai 22. lokakuuta 2015

Iskän villasukat nro 2

Vuoden 2015 ensimmäinen neuletyöni oli villasukat omalle iskälleni. Ihka ensimmäiset villasukat hänelle. Sukat olivat selvästikin mieleen. Olen niitä sen verran ahkerasti nähnyt pidettävän. Päätinkin, että teen hänelle toisetkin kun on tuota 7 veljestä varastoissa sen verran. Ensimmäiset sukat olivat harmaaraitaiset, joten näissä väreinä tumman sininen ja kirjava sininen.

Ohje: Novitan perussukkaohje
Lanka: 7 veljestä
Värit: tumman sininen ja kirjava sininen
Puikot: 3,5
Koko: 41
Langankulutus: 125 g.



Loppuun vielä pari kuvaa lempilapsestani.... Hihii... saan sittenkin tänä vuonna nauttia itse kasvatetuista tomaateista... herkkupaloja on syöty jo reilut 10 ja vielä on lisää kypsymässä ainakin 30:






Koristekurpitsatkin ovat vaihtaneet vihreän kuorensa kauniin oransseihin ja keltaisiin sävyihin:


perjantai 16. lokakuuta 2015

Neulomisen hyödyt

Sain pikkusiskoltani linkin Kodin kuvalehden nettiartikkeliin aiheesta:
Kuusi yllättävää tapaa, joilla neulominen parantaa terveyttäsi.
En nyt tiedä kuinka yllättäviä nämä kuusi tapaa oli, mutta muistuttipahan taas siitä että olen hyvän harrastuksen itselleni löytänyt. Vastapainona kun on vielä suunnistus ja geokätköily, joten ei sohvalla istuminen ja neulominen ole niin paha asia.
Tässä tarjoiltuna teillekin:


Neulomisesta on muutakin hyötyä kuin se, että saat lämpöisiä vaatteita itselle tai läheisillesi. Neulominen kannattaa, koska:
1. Se saa sinut tuntemaan ylpeyttä itsestäsi.
Puikkojen heiluttaminen ei suju kaikilta. Neulominen vaatii opettelua, virheistä oppimista ja pitkäjänteisyyttä. Kun näytät tekemääsi työtä jollekin, joka suhtautuu luomukseesi kuin ihmeelliseen taikatemppuun, saan hyvän syyn tuntea tervettä ylpeyttä saavutuksistasi.
2. Se käy meditaatiosta.
Kun hallitset perustaidot, neulomisesta tulee rentouttavaa. Samojen liikkeiden toistaminen menee lihasmuistiin eikä homma lopulta tunnu työltä lainkaan. Rytmikäs ja rentouttava liike on kuin meditaatiohetki. Kaupan päälle saat uudet villasukat tai torkkupeiton.
3. Se lieventää stressiä.
Neulomiseen liittyvä keskittymisen tunne ja rytmikkyys voivat hämätä esimerkiksi masennuksen ja stressin aiheuttamia oireita. Paikoillaan istuminen hidastaa sykettä ja alentaa verenpainetta. Tartu puikkoihin, kun huomaat ikävien tunteiden hiipivän kehoosi.
4. Se parantaa motoriikkaa.
Neulominen stimuloi aivojesi eri alueita samaan aikaan. Käytät neuloessasi esimerkiksi otsalohkoa (joka säätelee tarkkaavaisuutta ja suunnittelua), päälaenlohkoa (joka vastaa aistihavainnoista) ja pikkuaivoja (joka mahdollistaa sen, että liikkeesi ovat tarkkoja ja oikein ajoitettuja). Neulominen parantaa hienomotorisia kykyjä, joten se voi auttaa esimerkiksi Parkinsonin tautia sairastavia.
5. Se pitää aivot virkeinä.
Mitä enemmän käytät aivojasi, sitä paremmin ne toimivat ja sitä pidempään ne pysyvät terävinä. On tutkittu, että käsitöitä tekevät vanhukset kärsivät muita epätodennäköisemmin lievistä kognitiivisista häiriöistä.
6. Se auttaa estämään nivelreumaa ja jännetulehduksia.
Nivelet pysyvät terveinä, kun pidät ne liikkeessä. Sormien käyttäminen vahvistaa niiden rustoja. Tiesitkö, että neulominen vahvistaa sormia tehokkaammin kuin vaikkapa tietokoneella näpyttely?
 
Tekstin lähde: Kodin kuvalehti http://www.kodinkuvalehti.fi/node/29764 (viitattu 16.10.2015)



sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Aikaansa edellä

Tämä postaus on odottanut jo tovin, mutta nyt kun vihdoin saan valokuvatkin tätä varten oli aika istahtaa koneen ääreen ja kertoa tarina itsestä ja opettajan lahjoistani.

Tarina alkaa jo keväältä. Isosiskoni halusi saada itselleen puuvillasta tehdyt säärystimet. Tarttis kuulemma sellaiset saada, kun tuppaa kylmä nilkkoja särkemään. Tokihan minä sellaiset lupasin.
Kevät kuitenkin ehti mennä ennen kuin ehdin niitä aloittamaan, joten otinkin sitten langat mukaan kesäkuun mökkiviikolle. Mitä muutakaan sitä siellä tekisi sateen sattuessa kuin neuloisi kauan odotettuja säärystimiä. Otin mukaan muutaman keskeneräisenkin työn.  Niitä siinä sitten viimeistellessäni ekana iltana kun oli hetki aikaa neuloskella siskoni ehdottikin, että josko hän itse yrittäisikin tehdä säärystimet, jos vain häntä opastaisin. Totta kai opastaisin. Reteesti lupasin... Helppo homma! Niinhän sitä luulisi.

Ohjeen päätimme taikoa päästämme. Helppohan säärystin oli tehdä. Etukäteen olin jo netistä katsonut, että makkaralle menevä sukka olisi hyvä tässä kohtaa. Langaksi olin valinnut varastossa olleen Novitan Tennesseen. Alkuun halusimme joustinneuletta. Pysyypähän paremmin sitten säärystin ylhäällä, jos halutaan. Puikoille (3,5) teimme 52 silmukkaa ja aloitettiin joustinneuleen teko 2 oikein ja 2 nurin. Kaikkinensa 7 kierrosta.
Sitten olikin aika aloittaa makkarat: 5 kerrosta oikein ja 5 nurin. Yksinkertaista!
Muutaman makkaran jälkeen totesimme kuitenkin, että säärystimestä tulee aivan liian leveä. Siskon jalka kun on sitä kaposta mallia (edelleenkin). Ei muuta kuin kaventamaan. Olen aina pitänyt itseäni hyvänä neulojana ja osaan laskea miten lisätä tai kaventaa silmukoita... mutta nyt ei ottanut luonnistuakseen. Laski sitten miten päin vaan, niin ei meinannut tulla oikeata määrää kavennuksia niin että kavennukset olisivat menneet tasaisesti koko säärystimen leveydeltä. Jotenkuten tästä kuitenkin selvittiin säveltämällä omiamme kavennuskierroksella.
Säärystin eteni. Jälleen oli kavennettava. Eikä taaskaan meinannut matematiikka mennä kohdalleen. En tajua! Kuinka voi yksinkertaisimman ohjeen kanssa olla näin vaikeaa. Sen kerran kun pääsin toista opettamaan ja ohjeistamaan neulomisen maailmaan. Nolointa on vielä sekin, että kun ensimmäinen säärystin saatiin valmiiksi ja oli aika tehdä toinen, niin koko ohje oli niin epämääräisesti kirjoitettu ylös, että piti sitten ihan kerros kerrokselta laskea uudelleen mitä on tehty ja missäkin kohtaa. Vaivannäön jälkeen lopputulos kuitenkin palkitsi meidät:

Valmis säärystin sinisestä Tennesseestä. Näyttää kuvassa hieman kieroilta ja kapeilta.... mutta kyllä ne vaan jalkaan nätisti sujahtaa.

Pitipä sitten säärystintä ylhäällä tai alhaalla makkaralla, niin hyvältä näyttää. Sisko on tyytyväinen ja se on pääasia. Mikä parasta. Säärystimistä tuli vielä paremmat, kun kerroin hänelle että uusimmassa Novitan syksy 2015 lehdessä on ihan samanlaiset säärystimet tehtynä hieman paksummasta villalangasta. Olimme siis olleet aikaamme edellä, tietämättämme.

Vaikka tekeminen ei alkuunsa meinannutkaan sujua, niin matkan varrella siskoonkin iski se neulomishalu. Nyt on uutena projektina menossa junasukkavartiset villasukat tai pitäisikö kirjoittaa junasukkavartiset puuvillasukat. Tennesseestä kun nekin ovat tulossa... mutta joka tapauksessa... sisko meinaa sellaiset itselleen saada ja minä koitan harjoitella näitä opettajan taitojani. Tähän mennessä on ainakin mennyt oikein ;-)

tiistai 6. lokakuuta 2015

Lankalaihiksen viimeinen kolmannes

Lokakuu on päässyt jo alkuunsa ja näin ollen Lankalaihiksen viimeinen kolmannes myöskin. Tällä hetkellä näyttää hyvältä. Varastot ovat kaventuneet 2687 grammalla, joten vielä kolmen kilon tavoitteesta puuttuu 313 grammaa. Ainoa iso haaste on Tampereella marraskuussa järjestettävät Suomen Kädentaidot -messut. Täytyy varmaankin asettaa joku ostoraja ennen lähtöä tai voi käydä todella hassusti ;-)

Viime viikko tuli mentyä syysflunssassa, joten oloa parannellessa syntyi yhdet pitsivillasukat:

Ohje: Novitan sukkalehti 2014
Lanka: 7 veljestä
Väri: keskiharmaa
Puikot: 4,0
Langankulutus: 145 grammaa
Koko: 38/39.
Varren alussa oli kiva pitsikuvio, joka jatkui yhden kuvion verran koko sukan ajan.

Mokasin sen verran ohjetta lukiessani etten tajunnut, että jalan päällä olevan pitsikuvion molempiin reunoihin olisi tarvinnut tehdä 2 silmukan verran nurjaa. Pitsikuvio olisi näin ollen erottunut paremmin sukasta. Ehdin jo toisen sukan tehdä valmiiksi ennen kuin tajusin ohjeessa olleen "omituisen" lauseen. Näin jälkikäteen sen kyllä tajusi hämäläinenkin ;-)

Kantapää on tuttua vahvistettua neuletta ja päässä kärkikavennus.

Sukista tuli ihan mittojen mukainen, joten istuu mallin jalkaan hienosti. Sen verran ihastuin malliin, että voipi olla että pienillä muutoksilla teen sellaiset myös itselleni tulevaa talvea varten. Jospa tänä talvena ei omatkaan jalat palelisi.

perjantai 2. lokakuuta 2015

Syysilmettä

Syksy on vasta tullut ja ensimmäinen flunssakin on tarvinnut jo saada. Mitä muutakaan sitä on voinut tehdä kuin pienen pesän olohuoneen sohvalle vällyjen väliin ja odottelemaan olon paranemista. Onneksi tuli nuo syksyhommat ulkona jo tehtyä, joten nyt voi vain katsella ikkunasta ulos niitä ihaillen.

Aronian istutusta

Hankin Kodin Terrasta koristearonian aitataimia, kun olivat edullisesti tarjouksessa. Tästä rivistä pitäisi aikanaan sitten tulla näkösuoja minun ja naapurini väriin. Aronia on siitä kätevä kasvi, että siitä riittää katseltavaa koko kasvukaudelle. Kesäkuussa valkoiset kukat, sitten heinä-elokuussa mustat syötävät marjat ja syksyllä sitten koko komeuden kruunaa voimakkaan oranssinpunaiseksi muuttuvat lehdet. Täytyy vain toivoa, että taimet juurtuvat hyvin. Rusakko oli ainakin istutukseni jo ehtinyt näkemään, kun muutama varsi on jo poikki... mutta en viitsi murehtia sitä nyt... istutan keväällä sitten uuden, jos on tarvis. Juurestahan se uusi kasvu lähtee.

Callunaa ja sypressia

Samalla ostosreissulla tuli hankittua myös 6 kappaletta Callunoita kolmessa eri värissä. Nyt koristaa ulko-ovea puukorissa callunaistutus. Kaksi callunaa jää tästä ylikin, joten teen niistä terassille toisen.


Etuovella koristaa callunoiden vieressä viime vuonna istutettu sypressi. Minulle sanottiin puutarhakaupassa, ettei sypressi tule purkissa talvehtimaan kun juuret jäätyvät... mutta mites kävikään. Leuto talvi ei kasvia tappanutkaan, joten olkoon nyt vielä sitten seuraavankin vuoden oven pielessä.

Kasvisatoa

Onnettomasta alkukesästä huolimatta sain kuin sainkin hieman satoa terassiviljelmistäni. Koristekurpitsoja tuli loppujen lopuksi 4 kappaletta. Jos hyvin käy, niin määrä vielä kasvaa 1-2 kurpitsalla. Ihan ei satoa tullut niin paljoa, että olisin näistä saanut haluamani istutuksen, joten nämä 4 kaunista yksilöä koristaa nyt sitten olohuoneen pöytää valkoisessa kulhossa. Ensimmäinen kurpitsa on jo aloittanut värin vaihdon keltaisemmaksi, joten saa nähdä mitä värejä noihin muihin kasveihin vielä tuleekaan.

Tässä niitä nyt sitten on. Koko kevään ja kesän vaaliin 10 tomaatintaimea. Kastelin, lannoitin, kuljetin sisään ja ulos, laitoin tukikeppejä ja suojaharsoa, poistin varkaita ja odotin, odotin ja odotin. Ei vaan koko kesänä kukkia näkynyt... olin jo heittämässä kasvia roskiin, kunnes näin ensimmäisen pienen kukan alun. Ja kuin yhdessä yössä alkoi kukkia tulemaan lisää, lisää ja lisää. Tällä hetkellä taimissa on yhteensä n. 35-40 tomaattia. Pieniä ja vihreitä, mutta joka tapauksessa tomaatteja. Tomaatinviljely siis edelleen jatkuu ja pieni usko vielä siihen, että saisin tänä vuonna maistaa itse kasvatettuja tomaatteja.