Satoa aiemmilta vuosilta

Vuosien saatossa on tullut tehtyä kaikenlaisia käsitöitä. Viime vuosien aikana omasta mielestäni parhaimmat työni on tullut tehtyä pikkusiskojen lapsille. Heidän vilpitön ilonsa ja palautteensa saamistaan käsitöistä ovat aina olleet niitä ns. parhaita hetkiä. Niistä pientä tarinaa tässä:

Kesä ja nuo ihanan vihaiset Angry Birdit
Kukapa lapsi ei tietäisi mikä on Angry Birds. Näin myös oli siskojeni lasten kanssa. Kun Novita (viitattu 18.1.2015) julkaisi ohjeita virkattujen Angry Birdien tekemiseen, tiesin heti että nyt on aika suunnistaa lähimpään lankakauppaan ja alkaa virkkaamaan näitä:
Kyllä siinä kolmen lapsen naamat loistivat pihasuunnistusrastien jälkeen, kun palkintona oli jokaiselle oma Angry Birds... tuo yksi meni tietenkin isosiskolleni. Koristaa pöytää työpaikalla ja muistuttaa samalla minun olemassa olostani!

Pertti I, Pertti II ja Pertti III
Sisareni oli tilannut kahdelle tyttärelleen neulenuket. Ohjeen nimi oli oikein Paplari-Paula. Nämä Paulat valmistin kuitenkin puuvillalangasta ja kerrankin oli tilaisuus käyttää ne pienet lankakerät laatikkojen pohjilta pois. Näihin nukkeihin tytöt ihastuivat heti, vaikka ovatkin kierosilmäisiä ja muutenkin hieman hassun näköisiä. Nuket saivat alkuunsa nimekseen Anna ja Petra. Petra osoittautui kuitenkin pienille lapsille liian vaikeaksi nimeksi, joten nukesta tuli Pertti. Kun aika kului, niin Perttejä olivat molemmat nuket. Neuloin muutama vuosi sen jälkeen  samanlaisen nuken myös nuorimman siskoni 2-vuotiaalle Aavalle. Tämä nukke oli jo tilausvaiheessa Pertti III ja Perttinä tämä nukke on myös pysynyt.


Pertti I ja II










Kuvassa siskontytölle niin rakas Pertti III, joka matkaa mukana lähes joka paikkaan. Pientä kulumista jo ilmassa.


 






















 



Paras puseroni
Yksi parhaimmistani töistä koskaan on ollut neulottu punainen pusero isosiskolleni. Tämän tein joskus vuosien 2006-2007 aikana Novita Tennesseestä. Siskoni oli useamman kerran jo kysynyt, että tekisinkö hänelle ns. kesäpuseron. Sopivan ohjeen etsiminenkin vei useamman kuukauden aikaa ja kun vihdoin tämä ohje tuli lehdessä vastaan tiesimme, että se ohje on nyt tässä. Tämä on se pusero, jonka sisareni haluaa. Ohje nyt tietenkin oli tehty jollekin ihan muulle langalle, joten siitä alkoi ahkera mittaus, suunnittelu ja muuntelu. Kesä oli kuuma ja hikinen. Jokainen käsitöiden ystävä tietää mitä se tarkoittaa; puikot on tahmeat ja kädet hikiset. Niin oli minullakin. Aurinkoisten päivien iltoina telkkarin ääressä neuloin puseroa minkä ehdin. Välillä oli käytävä kylmän vesihanan alla viilentämässä käsiä, että sai silmukat jälleen puikoilla liukumaan ja työn etenemään. Työ eteni hyvää tahtia päivä päivältä. Myönnän kyllä, että huijasin siskoani useammankin kerran. Aina kun tuli kysymys puseron etenemisestä kerroin, että hitaasti etenee tai että nyt on joku pieni osa valmis, mutta en tiedä koska ehdin taas jatkaa. Sitten tuli se päivä, kun pusero oli kokonaan valmis ja oli aika antaa se saajalleen... Minulla on toisinaan sellainen tapa, että haluan yllättää oikein kunnolla ja niin myös tämänkin antamisen kanssa. Olin nimittäin todella ylpeä lopputuloksesta ja odotin innolla siskon reaktiota valmiista puserosta. Kävin kaupasta ostamasta sellaisen kukka-aiheisen lahja-rasian ja laitoin valmiin neuleen sisään. Päivällä kun kävin siskon luona, piilotin rasian jääkaapin ylähyllylle... kyllä.. jääkaappiin. Sinnehän nyt jokainen ihminen kurkkaa aika monta kertaa päivän aikana. Mutta eipä tämä ihminen. Koko päivän yritin vihjaista, että olisikohan jääkaapissa kylmää  juotavaa tai jotain syötävää... ei kuulemma ollut... Sinne se neule sitten jäi jääkaappiin odottelemaan ja minä lähdin illansuussa kotiin. Illalla vihdoin soi puhelin ja siskohan se siellä... oli kuulemma käynyt jääkaapilla ;-)   Neule oli "täydellinen". Istui päälle kuin nakutettu ja ne hihat... elämäni parhaimmat istutetut hihat. Sitä puseroa en olisi voinut paremmaksi saada. Niin oli tekijä ja saaja tyytyväisiä. Ja kyllä tätä puseroa on sitten vuosia pidettykin...




















Valkoinen pontso
Tämän puuvillaisen pontson tein omalle äidilleni jo useita vuosia sitten. Muistan vieläkin, että jännitin etukäteen kovin lopputulosta ja äidin kommentteja. Hyvähän siitä tuli:






5 kommenttia:

  1. Ihanat! Söpöt. Eikä yhtään kierosilmäiset.

    VastaaPoista
  2. Todella kaunis pontso!! Hieno yksityiskohta tuo palmikko keskellä. Todella kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon. Pidän itse myös kovasti lopputuloksesta. Tuolla palmikkoratkaisulla sai myös pontsoa hieman kooltaan pienemmäksi. Pelkäsin kovin, että tulee liian iso kun menin langan vaihtamaan koko puuvillaiseen ja oli hieman paksumpaa kuin alkuperäinen lanka.

      Poista
  3. Kaunis pontso. Tuollaisena lyhyempänä jättää kädet vapaiksi ja siten sopii sisälläkin pidettäväksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia. Tuo pontso on kyllä yksi parhaimmista töistäni mitä olen aikuisille tehnyt.

      Poista