Piiitkät villasukat

Työkaverini tilasi tyttärelleen ylipolven pituiset villasukat. Hetken mietin kyllä, että uskallanko ottaa tilausta vastaan kun en ole koskaan niin pitkiä tehnyt. Omaan jalkaan sovittaminen kyllä onnistuu, mutta ihan ventovieraalle ja vielä maksua vastaan... no rohkeasti lopulta otin haasteen vastaan. Eilen on sukat tilaajalle viety ja nyt sitten jännitetään pari viikkoa että tuliko niistä sopivat neidin jalkaan vai menikö purkutöiksi.

Ohjeeksi valikoitui Merja Ojanperän Sydämellisestä sukkakirjasta ohje Runotyttö. Vaikka itse ohje olikin monen sivuinen ja useampaakin kaaviota sai silmä kovana seurata, niin loppujen lopuksi todella hyvin laadittu ohjeistus. Aina tiesi mitä pitää tehdä. Eikä tuo etukäteen jännittänyt ranskalainen kantapääkään yhtään hullumman näköinen ole.

Villasukissa on hauska kuviomuutos noin polven kohdalla. Ensin hieman ihmettelin sitä, mutta loppujen lopuksi sehän on juuri oikea. Katkaisee hienosti tuon pitkän kuvion ja tuo kokonaisuuteen hauskaa särmää. Lopulta kruunaa mielestäni nuo ihat nyörikikkarat. Noita kikkaroita täytyy kokeilla seuraaviinkin omiin sukkiin. Toki lyhytvartisempiin, mutta kuitenkin.

Seuraava käsityö onkin jo puikoilla. Kesäiset puuvillasukat omalle äidilleni.
Myös kässääkerhomme on heräilemässä talvihorroksestaan ja yhteisenä työnä on tarkoitus aloittaa kahden vauvapeiton tekeminen. Saapa nähdä mikä kuvio näihin loppujen lopuksi valitaan. Sen verran meitä on iso joukko, että valintaprosessikin vie ensin aikaa useamman viikon. Onneksi tulevat vauvat ovat vasta tulossa kesällä, joten ehdimme peitot saattamaan hyvissä ajoissa valmiiksi.

Hyvää huhtikuuta!