Aikaansa edellä

Tämä postaus on odottanut jo tovin, mutta nyt kun vihdoin saan valokuvatkin tätä varten oli aika istahtaa koneen ääreen ja kertoa tarina itsestä ja opettajan lahjoistani.

Tarina alkaa jo keväältä. Isosiskoni halusi saada itselleen puuvillasta tehdyt säärystimet. Tarttis kuulemma sellaiset saada, kun tuppaa kylmä nilkkoja särkemään. Tokihan minä sellaiset lupasin.
Kevät kuitenkin ehti mennä ennen kuin ehdin niitä aloittamaan, joten otinkin sitten langat mukaan kesäkuun mökkiviikolle. Mitä muutakaan sitä siellä tekisi sateen sattuessa kuin neuloisi kauan odotettuja säärystimiä. Otin mukaan muutaman keskeneräisenkin työn.  Niitä siinä sitten viimeistellessäni ekana iltana kun oli hetki aikaa neuloskella siskoni ehdottikin, että josko hän itse yrittäisikin tehdä säärystimet, jos vain häntä opastaisin. Totta kai opastaisin. Reteesti lupasin... Helppo homma! Niinhän sitä luulisi.

Ohjeen päätimme taikoa päästämme. Helppohan säärystin oli tehdä. Etukäteen olin jo netistä katsonut, että makkaralle menevä sukka olisi hyvä tässä kohtaa. Langaksi olin valinnut varastossa olleen Novitan Tennesseen. Alkuun halusimme joustinneuletta. Pysyypähän paremmin sitten säärystin ylhäällä, jos halutaan. Puikoille (3,5) teimme 52 silmukkaa ja aloitettiin joustinneuleen teko 2 oikein ja 2 nurin. Kaikkinensa 7 kierrosta.
Sitten olikin aika aloittaa makkarat: 5 kerrosta oikein ja 5 nurin. Yksinkertaista!
Muutaman makkaran jälkeen totesimme kuitenkin, että säärystimestä tulee aivan liian leveä. Siskon jalka kun on sitä kaposta mallia (edelleenkin). Ei muuta kuin kaventamaan. Olen aina pitänyt itseäni hyvänä neulojana ja osaan laskea miten lisätä tai kaventaa silmukoita... mutta nyt ei ottanut luonnistuakseen. Laski sitten miten päin vaan, niin ei meinannut tulla oikeata määrää kavennuksia niin että kavennukset olisivat menneet tasaisesti koko säärystimen leveydeltä. Jotenkuten tästä kuitenkin selvittiin säveltämällä omiamme kavennuskierroksella.
Säärystin eteni. Jälleen oli kavennettava. Eikä taaskaan meinannut matematiikka mennä kohdalleen. En tajua! Kuinka voi yksinkertaisimman ohjeen kanssa olla näin vaikeaa. Sen kerran kun pääsin toista opettamaan ja ohjeistamaan neulomisen maailmaan. Nolointa on vielä sekin, että kun ensimmäinen säärystin saatiin valmiiksi ja oli aika tehdä toinen, niin koko ohje oli niin epämääräisesti kirjoitettu ylös, että piti sitten ihan kerros kerrokselta laskea uudelleen mitä on tehty ja missäkin kohtaa. Vaivannäön jälkeen lopputulos kuitenkin palkitsi meidät:

Valmis säärystin sinisestä Tennesseestä. Näyttää kuvassa hieman kieroilta ja kapeilta.... mutta kyllä ne vaan jalkaan nätisti sujahtaa.

Pitipä sitten säärystintä ylhäällä tai alhaalla makkaralla, niin hyvältä näyttää. Sisko on tyytyväinen ja se on pääasia. Mikä parasta. Säärystimistä tuli vielä paremmat, kun kerroin hänelle että uusimmassa Novitan syksy 2015 lehdessä on ihan samanlaiset säärystimet tehtynä hieman paksummasta villalangasta. Olimme siis olleet aikaamme edellä, tietämättämme.

Vaikka tekeminen ei alkuunsa meinannutkaan sujua, niin matkan varrella siskoonkin iski se neulomishalu. Nyt on uutena projektina menossa junasukkavartiset villasukat tai pitäisikö kirjoittaa junasukkavartiset puuvillasukat. Tennesseestä kun nekin ovat tulossa... mutta joka tapauksessa... sisko meinaa sellaiset itselleen saada ja minä koitan harjoitella näitä opettajan taitojani. Tähän mennessä on ainakin mennyt oikein ;-)