Kerran vuodessa

Kerran vuodessa sitä tulee unohdettua lankalaihis ja lähdettyä kunnon shoppailukierrokselle. Kohteena oli tietenkin vaatimattomasti Tampereen Suomen Kädentaidot -messut. Messut, joista ei todellakaan puutu tarjontaa. On ihana päästä näkemään eri alojen ammattilaisten tuotteita, hipelöimään lankoja ja saamaan paljon uusia ideoita. Alla kuvia messukierrokseltani. Viimeisessä kuvassa on ne omat ostokseni. Kaikenlaista tuli hankittua ja nyt on ihana päästä niistä väkertämään uutta.

Kädet täynnä

Joka ikinen vuosi tuntuu siltä, että kevään viimeiset viikot ovat täynnä kaikenlaista tekemistä. Niin myös tänäkin vuonna. Minulla on hieman epäkiitollinen tapa tehdä itselleni listoja siitä mitkä kaikki asiat pitäisi saada tehtyä. Eikö olisi parempi tehdä listoja päivän päätteeksi mitä on jo tehnyt? Ehkä silloin osaisi olla ylpeä jo tehdyistä asioista, eikä vain miettiä kuinka paljon niitä asioita on vielä tekemättä.

Oli sitten työlista kuinka pitkä tahansa, päätin irrottautua niistä päiväksi. Kävin eilen shoppailureissulla Tampereella. Vaatteita piti ostamani, mutta loppujen lopuksi saaliiksi jäi vain Lankamaailman ihanuudet. Että tuo Tampereen Lankamaailma on ihana kauppa ja  mitä asiakaspalvelua. Siskoni haluaa tehdä Suuri Käsityölehdessä (4/2016) olleen boleron, mutta ohjeessa käytetylle langalle hän on allerginen. Piti löytää vaihtoehtoinen lanka. Niitä löytyikin useampikin ja sisko pääsi ihan valitsemaan mieleistään.

Omat ostokseni pysyivät hyvinkin maltillisina. Sukka ja pipolankoja.

Nuo 4 kerää Svarta Fåret Fioni-lankaa sain kaupan päälle.

Lankalaihikseni kylläkin näiden ostosten jälkeen kääntyi väärinpäin.
Ostettuja +1850 g, saatuja +350 g ja tehtyjä -1473 g.

Vielä muutama rivi on kaulaliinaa tekemättä ja sen jälkeen pääsenkin näiden lankojen kimppuun.

Hyvää lauantaita!

Ihan pihalla {MakroTex-haaste}

Olenko mä vähän out? En nyt tarkoita pelkästään tällä viikolla Pieni lintu -blogissa (klik, viitattu 5.3.2016) ollutta ihanaa valokuvahaastetta aiheesta Ulkona vaan ihan muutenkin vaan. Seuraava kuulostaa teistä monesta varmasti todella oudolta, mutta koittakaa silti ymmärtää.

Minä tein sen! Ihan itse, ulkona.
Olen omistanut oman auton jo yli 6 vuotta. En kuitenkaan koskaan ole mennyt sillä kovin kauaksi kotoa ilman, että mukanani on ollut 1-2 apukuskia. Tai jos totta puhutaan, niin vielä parempi jos on se oma autokuski ja minä saan vain istua ja odottaa koska ollaan perillä. Viime aikoina on kuitenkin poltellut käynti Tampereella, kun siellä on myynnissä yhdessä huonekaluliikkeessä tosi kivannäköinen senkki. Senkki, jonka juuri haluaisin mutta en kuitenkaan uskalla sitä suoraan netistä ostaa. Mitä siis tehdä? Keksin toissapäivänä töissä, että käytävät huutaa tyhjyyttään. Opiskelijat ja opettajat ovat kaikki hiihtolomailemassa ja meitä on vain muutama tyyppi töissä koko koulussa. Hiljaista on. Niinpä laitoin anomuksen vapaapäivästä sisään. Helppoa. Ei ongelmia.
Niinpä minä sitten googletin miten sinne Tampereen liikkeeseen tarttis oikein mennä ja totesin, että kerrankos se vaan kirpaisee jos metsästä itseni löydän.
Aamulla pakkasin tavarat kasaan (ja tietenkin varalämmikettä, jos oikeasti eksyn jonnekin korpeen) ja lähdin Tamperetta kohti. Yllättävän helposti perille löysin. Huh!
Samalla kävin muissakin liikkeissä ja menin minä sinne Lankamaailmaankin. Voi apua miten ihana kauppa. Ei ihmisen joka kuvittelee olevansa lankalaihiksella kuulu mennä tuollaisiin paikkoihin. No pari keräähän sieltä tietenkin matkaan lähti eli lankalaihis +100 grammaa.

Kotimatka olikin sitten mielenkiintoinen. Älkää vaan kysykö mistä tulin. En ainakaan sitä reittiä mitä olin etukäteen katsonut kartasta. En myöskään sitä reittiä jota huonekalumyyjä minulle ehdotti (näytin varmaan maalaiselta, kun alkoi neuvomaan ilman että kysyin). Enkä myöskään koskaan löytänyt tätä reittiä Googlemapista... joka tapauksessa kotiin tulin ja en nyt niin kiertotietäkään mielestäni.

Olen kyllä niin ylpeä itsestäni! Toisille tämä on varmasti arkipäivää, mutta ei minulle. Mietin ihan liikaa ja sitten tulee paniikki, stressi ja epävarmuus.... matka jää yleensä siinä kohtaa tekemättä. Tämä retkipäivä oli kiva. Siitä todistaa ajetut 190 kilsaa ja jokunen ostos. Senkkikin tuli tilattu... tarttee vaan odottaa 6-7 viikkoa.

Out tai en. Niin alla olevilla kuvilla osallistun tämän viikon haasteeseen aiheesta Ulkona. Valitettavasti ei aurinko enää paistanut minun ulkoilupäivilläni, joten kuvat eivät ole niin paistetta täynnä kuin olisin toivonut.

Näiden kuvien myötä toivotan sinulle oikein hyvää maaliskuuta!

#Keväänkeskeneräiset -haaste

Silmukan saalistus (klik, viitattu 17.2.2016) blogissa on meneillään haaste, joka on niin tehty minua varten. Siispä ehdottomasti mukana.

Haaste on niinkin yksinkertainen kuin kesken jääneen (tai jääneiden) töiden loppuun tekeminen ja postaaminen ja linkittäminen haastesivulle. Haasteeseen ilmoitetut työt pitää olla valmiina ja postattuna omaan blogiin 31.5.2016 mennessä.

Näin ensi alkuun lähden mukaan yhdellä työlläni, joka on varsinainen murheenkryyni. Aiheena on pipo omalle äidille.

Hieman taustaa:
Äitini tilasi itselleen talvipipon lokakuun loppupuolella. Väritoivetta ei varsinaisesti ollut vaan enemmänkin minkä värinen se ei saa olla. Tampereen kädentaidot -messut lähestyivät hetken päästä, joten päätin sieltä ostaa sopivan langan. Sellainen sieltä löytyikin:

 

Kerä Puffala-lankaa. Käsinvärjättyä, silkin pehmeää ja kauniin harmaata.

Todella ihana lanka. Sisältää Kashmiria 70% ja 30 silkkiä.

 

Sitten tulivatkin ne ongelmat, jossa meikäläisellä menee hermo heti kättelyyn. Pitihän tuo lanka työstä vyötteestä kerälle laittaa... joo. Luulis olevan yksinkertainen toimenpide, mutta eipä ollutkaan. Lanka oli hetken kuluttua niin solmussa, että eihän siitä kerimisestä mitään tullut. Niinpä lanka oli tuhannen solmussa monta viikkoa sohvapöydällä mukamas odottamassa parempaa hetkeä jatkaa langan selvittelyä solmu solmulta. Useampana iltana sitä siinä sitten vähitellen selvittelin. Lopulta meni lopullisesti hermot ja päätin, että olkoon kerä ja olkoon äidin pipo.

Lopulta kuitenkin keksin idean. Sisko oli palveluksen velkaa, joten pakkasin lankasolmun kassiin ja kiikutin hänelle. Tässä... selvitä, kun ehdit.

Kyllä sitä hieman sitten omatunto kolkutti, kun siskolta tuli yöllä yhden jälkeen kuvaviesti kännykkään saatteella: selvitetty, ole hyvä. Hyvää yötä!

 

Ihan ei yhtenä keränä saatu selvitettyä, joten nyt on sitten lanka kolmena keränä, mutta keränä kuitenkin ilman solmuja:

 



Kun alku meni näin hankalaksi, niin päätin aloittaa ihan oikeaoppisesti neulomalla ensin mallitilkun.. siitähän me aina aloitamme (vai mitä???). Mallitilkku on edennyt noin puoleen väliin ja siihen se on jysähtänyt, kun tuli noita tilausvillasukkia ja kynsikkäitä väliin.

#Keväänkeskeneräiset haasteenani siis on, että tästä langasta tulee äidille tilauksen mukaisesti pipo määräajassa ja pipon pitää kans olla hyvä ;-)

Kädentaitoja Tampereelta

Käytiin perjantaina siskojen kanssa Tampereella katsastamassa Suomen Kädentaidot messut (viitattu 14.11.2015). Tampereen Messu- ja Urheilukeskus oli kyllä täynnä väkeä ja toinen toistaan ihanampia kojuja oli aseteltu kauniiksi meitä varten. Ihanasti oli tarjolla kaikkea kaikenlaisille kädentaitojen ystäville.

Tässä muutama makupala päivästämme: 

Käsityön ystävänä kävin tietenkin hypistelemässä toisten tekemiä luomuksia: 

Ihania erilaisia lankatarjouksia oli tarjolla niin paljon, että meinasi ihan hulluus iskeä. Hirvittävän vaikea päättää mitä kaikkea ihanaa uutta haluaa päästä testaamaan. Jottei ihan tämän vuoden lankalaihis pipariksi mene, niin olin etukäteen pyytänyt siskoja vähän vahtimaan perääni. Ei kassikaupalla sentään...

Isosiskoni teki pari ihanaa löytyä. Sovituskoppeja kun emme löytäneet, niin ei auttanut muu kuin ottaa valokuva ja tarkastaa siitä onko sopiva. Eikö olekin hienoja: 

Ystäväni oli voittanut seinävaatekilpailussa ensimmäisen palkinnon. Voittotyö ylärivissä vasemmalla (kellertävä ja ruskea hahmo). Täytyy käydä ystävää onnittelemassa voitosta, kun näemme huomenna.

Täytyy kyllä sanoa, että kannatti odottaa Tampereen messuja. Todella oli monipuolinen tarjonta. Sisälle päästyämme ei enää edes harmittanut yli tunnin odotus parkkialueelle. Sarankulma kun oli ihan tukossa Ikeaan asti. 

Mitä minun messukoriin tipahti? Siitä seuraavassa postauksessa...