Niin uskomattomalta kuin se tuntuukin pikkusiskoni toiseksi vanhin tytär aloittaa tänään koulutien. Viime vuosi harjoiteltiin jo eskarissa ja nyt kutsuu ensimmäinen kouluvuosi. Voi apua sentään. Kuinka aika voikin mennä näin äkkiä. Eihän siitä ole kuin hetki, kun minä näitä neuleita hänelle tein oikein sarjana tein:
Vaaleanpunainen bolero. Taputan eli se merkitsee: Kiitos täti!
Villapusero ja villahousut. Pusero ehti jo hieman käytössä venyä ennen kuin muistettiin ottaa kuva muistoksi sellaisen tekemisestä.
Vaatetus valmiina. Talvi saa tulla.
Tämä pipo oli jäänyt jo pieneksi, mutta pidin sitä silti kun leikin isosiskon kanssa. Beige villatakki oli syntymälahjani.
Punainen kokomekko juhlia ja kylävierailuja varten. Mittojen mukaan tehty, joten oli tarpeeksi pituuttakin.
Valkoinen unelma. Todella pehmoinen neule.
Tästä tytöstä on vuosien saatossa ehtinyt kasvaa reipas nuori 7-vuotias neiti, joka tämä aamuna on matkannut kohti koulua. Päivä on varmasti jännittävä, joten täytyy illalla kysyä mitkä ovat olleet mietteet ensimmäisen päivän jälkeen.
Turvallista koulutietä sinulle neitiseni sekä kaikille ekaluokkalaisille!
Ollaan siis tarkkoja!
Keltanokkia (viitattu 12.8.2015) on liikenteessä ympäri Suomen.
Niin ne lapset vaan kasvaa. Turvallista koulumatkaa. // M.V.
VastaaPoistaNäinhän se on. Lapset kasvaa, mutta tartteeko sitä itsekin vanheta? Kiva, kun kävit jättämässä kommentin.
PoistaMiten kauniita neuleita, wau! Tsemppiä pienelle koulumatkaan. Ja ei, minä en ainakaan tunnusta vanhenneeni yhtään ;). (vaikka aina se ikä iskee vastaan, kun aikaa miettii taaksepäin)
VastaaPoistaNiinpä. Näin eilen reippaan koululaisen ja hienosti oli koulutie alkanut.
Poista