Marraskuu (MakroTex)

Marraskuu. Ei todellakaan ole lempikuukausiani. Ei ole koskaan ollut, eikä varmaan koskaan tule olemaankaan. Tänä vuonna kuitenkin en ole vihannut tätä kuukautta niin paljoa kuin aikaisemmin. Ehkä se johtuu siitä, että saimme yllättäen talven. Kaunis lumikerros on vallannut maan. Pieni asia, mutta on ainakin minun vaikuttanut positiivisella tavalla. Tiedän kyllä, että lumi tulee vielä tuosta sulamaan, mutta se on sen ajan murhe.

Yllä olevilla kuvilla osallistun tämän viikon Pieni Lintu -blogin haasteeseen aiheesta Marraskuu.
Kurkkase linkistä Pienen Linnun ja muiden marraskuisia kuvia.

Keltainen (Makrotex)

Keltainen on tämän viikon Pieni Lintu -blogin teema. Tässä minun kuvani. Muutama vanhempikin kuva mahtui kuvaan mukaan, kun viikonlopun valokuvausreissu jäikin tekemättä.

Valokuvausteeman järjestäjän valokuviin ja muihin osallistuneihin voit tutustua täältä.

Arkiset

Vaikka viime aikoina blogini onkin täyttynyt enemmän valokuvista kuin tehdyistä käsitöistä, niin kyllä minä edelleen neulon ja virkkaan ihan säännöllisesti. Työn alla olevia töitä en halua vielä liian aikaisin paljastaa koska ne ovat lahjoiksi tehty.

Alla olevat harmaat villasukat menevät työkaverin jalkoja lämmittämään. Tein hänelle jo aiemmin keväällä samanlaiset, mutta työkaveri vinkkasi ettei ole raskinut käyttää niitä. Niinpä sovittiin, että tehdään toisetkin. Käytettäviksihän nuo villasukat on tehty.

Ohje: Novitan perussukkaohje
Lanka: 7 veljestä
Väri: keskiharmaa
Puikot: 3,5
Koko: 39-40
Langankulutus: 107 grammaa.

Keittiössä (MakroTex)

Monelle ihmiselle keittiö on kodin sydän. Niin minullekin... tavallaan.
Ei siinä perinteisessä mielessä ruoanlaittoineen ja lämpöineen yms. vaan keittiössäni vallitsee hallittu kaaos, joka kertoo paljon minusta ja minun luonteestani.

Liesituulettimen päällä koreilee alla oleva huonetaulu. Se kertoo paljon:

Kyllä keittiössäni tehdään myös ruokaa. Yleensä silloin, kun on viikonloppu tai kun minulla on vieraita.

Keittiössä olevaa tavarapaljoutta yritän piilotella yli pursuaviin kaappeihin ja laatikkoihin, siinä kuitenkaan onnistumatta.

Isohkoon keittiöön mahtuu myös iso pöytä. Ihan 6 hengen sellainen. Ruokailun sijaan pöydälle tuppaa kertymään joka viikko viikon ajalta tavaroita mm. päivän postit, harrastustamineet, tietokone, ipad, lehtiä jne. Perjantaisin kuitenkin minuun iskee siivousvimma ja siivoan tavarat pois luvaten etten enää päästä ruokapöytää kaaokseen...
Tällä hetkellä keittiön  pöydän on vallannut kuvassa olevat eli noin 30 isoa 15-20 cm käpyä, jotka onnistuin keräämään työpaikan pihalta. Ne odottavat puhdistusta ja inspiraatiota siitä mitä koristeita niistä loppujen lopuksi tulee.

Ja kaiken tämän tavaramäärän kruunaa tietenkin jääkaappien jääkaappi, jonka ovessa on magneettia magneetin perään. Magneetteja paikoista, joissa olen itse käynyt. Näitähän ei tietenkään voi koskaan olla kenelläkään liikaa :-)

 

 

Tällaistä on minun keittiössäni? Entä sinun?

 

 Mukana jälleen haasteessa, jonka aiheena Keittiössä:

 

Lokakuu (MakroTex)

Viikon makrotex-haasteen aihe on niinkin ajankohtainen kuin Lokakuu. Sitähän tässä parhaillaan elellään.

Minun lokakuuni pitää sisällään:
* suunnistuskauden päättymisen
* kesämökin laiturin ja veneen nostamista maihin
* ulkoilua
* kauniista syksyisestä luonnosta nauttimista
* sekä tietenkin erinäisten käsitöiden tekemistä (jotka eivät vielä esittelyvalmiina).

ja sama valokuvin:

Valokuvaushaasteen järjestää Pieni Lintu. Klikkaa ja kurkkase mitä hän ja muut ovat valokuvanneet aiheesta.

Lempivärini (MakroTex)

Tämän viikon valokuvaushaasteen aiheena on Kollaasi lempiväreistäni.

Minun lempivärini käy hyvin ilmi tuosta ekasta kuvasta eli se on ruskea ja nimenomaan tuo suklaanruskea. Sitä väriä löytyy niin hiuksista, vaatteista, tavaroistani kuin lankakeristänikin. Myös sisustuksessani on paljon ruskeaa esim. ruskea sohvakalusto, mutta sen rinnalla minulta löytyy myös paljon valkoisia, kirkkaan punaisia ja turkooseja asioita.

Mikä tai mitkä ovat sinun lempivärisi?

Pieni Lintu -blogin lempivärin löydät täältä sekä muiden haasteeseen osallistuneiden. Kannattaa kurkata!

Pipo hämäläisittäin

Miten valmistetaan pipo hämäläisellä tyylillä?

Näin:
1) otetaan asiakkaalta eli äidiltä pipotilaus vastaan syyskuussa 2015. Neulottu pipo. Voi olla palmikkoa tms. kuvioita. Värillä EI väliä, kunhan ei ole musta tai punainen, eikä ruskea, eikä vihreä, eikä mikään tumma väri. Vaatteisiin sopiva, mutta ei valkoinen tai mitenkään pliisu väri.

2) Lokakuussa aloitetaan sopivan ohjeen etsiminen. Googlesta tietenkin. Sehän tietää kaikesta kaiken.

3) Itse langan osto jätetään tietenkin kaikkien käsityöihmisten unelmaan eli marraskuiseen Tampereen käsityömessuille. Siellähän sitä valikoimaa riittää ja riitti kans. Useamman hallin kiertelyn jälkeen pipolangaksi valikoitui Puffalan Sulopuffa:

Käsin värjättyä ja pehmeääkin pehmeämpi (70 % kashiria ja 30 % silkkiä), 100 g
Mielestäni ehdottomasti kaunein ja pehmein lanka mitä olen koskaan hypistellyt.

4)  Keritään lanka rullalle. Helppo homma? No ei tietenkään. Tämä vaihe ei todellakaan mennyt kuin Strömsössä. Lanka oli miljoonassa solmussa jo heti alkuvaiheen jälkeen. Itku meinasi tulla useampanakin iltana, kun yritin solmuja availla. Loppujen lopuksi kuljetin lankasotkut siskolle selvitettäväksi vastapalveluksen toivossa. Sisko sitten vietti yön kerän kanssa ja lopulta minulla oli kerittynä 100 grammaa puffaa kolmena pienenä keränä ja yhtenä sotkuna. Ihan sama. Kyllä noista sen pipon saa vielä tehtyä.

5) Neulotaan mallitilkku 1 ja 2 ja 3. En ikinä mitään mallitilkkuja neulo, mutta nyt oli poikkeus. Eri puikkokoolla sopivaa neuletiheyttä etsien. Tähän vaiheeseen tuhlaantui tietenkin useampi kuukausi, joten ehti tuo talvi 2015 tulla ja mennä.

6) Sopiva neuletiheys on saatu, mutta sopivaa ohjetta ei löydy. Liian monimutkaisia, liian yksinkertaisia, väärä lankavalinta jne. Hermo alkaa menemään. Yksi pipo ja kauhea stressi. Ei tämä nyt näin vaikeata voi olla. Sisuuntuneena ilmoitin itseni kuitenkin #Keväänkeskeneräiset -haasteeseen. Pipo valmiiksi ennen 31.5. Kyllähän mä nyt sen siihen mennessä teen. Kiva kerrankin osallistua johonkin neulehaasteeseen.

7) Niinhän sitä luulisi. Niin tuli toukokuun loppu ja pipo oli edelleen kerillä. Ei ohjetta, ei pipoa. Lanka oli sohvapöydällä muistuttamassa joka päivä tekemättömästä työstä... Eihän kukaan tietenkään pipoa neulo kesällä, joten langat jatkoivat muistuttamistaan.

8) Ja niin jatkoi äitikin. Josko se tilattu pipo löytäisi pään jo talvena 2016? Siskon tyttö oli luonani heinäkuussa ja päätimme tehdä kirjastoreissun. Tyttö  haluaisi itselleen pontson, joten päätimme etsiä sopivaa ohjetta siihen kirjastosta. Lehtiä selatessa silmäilin samalla noita pipo-ohjeita. PAM! Se vaan oli siinä. Tuo, tuo se ohje on mitä olen hakenut. Lehti lainaten ja kotiin.

9) Lehden laina-ajan päättyminen alkoi lähestymään ja pipo oli jälleen aloittamatta. Ohjetta oli jo hartaudella luettu, mutta työ vaan oli aloittamatta. Nyt! Toimintaa, toimintaa. Ja johan alkoi tapahtumaan. Pipo pyöröpuikoille ja kerros kerrokselta pipo alkoi valmistumaan. Hunajakennoneule oli yllättävän hidasta tehdä, mutta näytti upealta. Ennen kuin huomasinkaan oli aika sovittaa pipoa.

10) Huh. Vaikka käsialani ehkä onkin hiukan tiukkaa, niin pipo osoittautui päähän sopivaksi. Ei muuta kuin jatkamaan ja kavennukset perään. Done! Melkein valmista. Päätimme lisätä pipoon vielä samettitrikoovuoren korvia suojaamaan. Sellaisen noin 9 senttisen. Vihdoinkin pipo on valmis.

11) Hämäläinen pipo samettivuorella valmistui reilussa 1 vuodessa. Hämäläinen voinee sanoa, että pikatoimitettuna.

Tämmöinen siitä nyt sitten tuli:

Ohje: Moda 8/2014, ohje 20
Lanka: Sulopuffala
Väri: harmaa
Materiaali: 70 % kashiria ja 30 % silkkiä
Menekki: 58 grammaa
Koko: päänympärys 56-57 cm
Puikot: 3,0

Jotain värikästä (MakroTex)

Tällä viikolla valokuvaushaasteen aiheena on ollut JOTAIN VÄRIKÄSTÄ. Hieman tuli kiire osallistua, mutta aihe oli sen verran mieleinen että odotti vaan koska pääsee kuvaamaan ja osallistumaan. Tällaisia värikkäitä asioita minä löysin:

Muiden värikkäisiin ajatuksiin voit tutustua Pieni Lintu -blogin sivuilla.

Hyvää sunnuntaita!

Syyskuu (MakroTex)

Tällä viikon teemana on ihanan inspiroiva Syyskuu. Luonto on niin kaunista tällä hetkellä, että tekisi ihan mieli kuvata koko ajan.

Syyskuussa palataan vanhaan tuttuun arkeen aikatauluineen päivineen:

Syyskuussa heräillään sumuisissa maisemissa:

ja mennään nukkumaan hehkuvin taivain:

Syyskuussa myös nautitaan kukista auringon:

Syyskuussa herkutellaan sadosta ja mausta luonnon:



Syyskuu on vasta puolessa välin, joten vielä on aikaa nauttia näistä ja muistakin ihanuuksista. Juuri aamulla työmatkalla ihastelin kaunista ruskaa pintaansa saaneita puita. Lisää kuvattavaa siis tiedossa.

Teemaviikon järjestäjän eli Pieni Lintu -blogin löydät täältä. Sieltä pääset myös kurkkaamaan muiden valokuvia aiheesta. Suosittelen.

Pipottelua

Edellisen postaukseni huivittelut vaihtuivat lennossa pipotteluksi. Työn alla vihdoista ja viimein äidin jo melkein vuosi sitten tilaama pipo. Kaikki sen suhteen ei todellakaan ole mennyt kuin Strömsössä alkaen sukkalangan miljoonista lankasotkuista. Nyt on onneksi pipo jo hyvässä vauhdissa ja sovituksessakin osoittautui pipo olevan istuvuudeltaan hyvällä mallilla.

Kuukausikin ehti vaihtua, joten päivittelin lankalaihis-taulukkoani blogisivulle. Suureksi ilokseni huomasin, että alkuvuoden hankinnoista huolimatta lankalaihis on saavuttanut nollapisteensä. Kaikki loppuvuoden työt tuovat tuota odotettua miinusta varastoista, kunhan en sorru uusiin hankintoihin. Sen verran myönnän kyllä, että tuli nuo Tampereen kädentaidot-messujen ajankohta jo tultua laitettu kalenteriin, joten pieniä synkkiä pilviä marraskuisella taivaalla näkyvillä. Katsotaan miten meikäläisen käy.

Tehdyt työt	-2301 g
Lahjoitetut	- 64 g
Myydyt
Ostetut	+1850 g
Saadut	+350 g
YHTEENSÄ	-165 g
PUUTTUU 1,5 KG TAVOITTEESTA	-1335 g