Rumat sukat

Minulla on parina viime vuotena ollut tapana neuloa iskälleni kerran vuodessa uudet villasukat. Niinpä oli jälleen aika tehdä yhdet lisää. Onpahan sitten sukkia mitä voi ja tulee pitää. Ei tarvitse säästellä.

Ensimmäiset villasukat iskälleni neuloin vasta jokunen vuosi sitten. Niiden taustalla onkin mielestäni hauska tarina, jota edelleenkin jaksan muistella. Viimeistään siinä vaiheessa, kun on aika tarttua uudelleen puikkoihin ja tehdä iskälle uudet.

Olen vuosia ihmetellyt mikä pakko iskälläni on laittaa maailman rumimmat, virttyneimmät ja kamalimmat sukat jalkaansa, kun olen mökillä hänen kanssaan. Sitten hän niitä esittelee minulle ja kehuskelee kuinka kätevät ovat, niin jalkaan vielä sopivat, vaikka varsi ja oikeastaan koko sukka onkin jo venynyt kilometrin pitkäksi. Ja kaiken kruunaa hirvittävä likaisen kirjavan ruskea väri.

Kerran sitten jälleen iskäni kehuskellessa oli minun pakko sanoa, että "nuo ovat jo niin huonot, että heitä pois". Iskä siinä silmiään pyörittelemään, että eihän näitä nyt roskiin laiteta, kun olet nämä minulle aikoinaan tehnyt. TÄH? Jaa minä. En todellakaan. En kuuna päivänä olisi tehnyt tuollaisia villasukkia. Siinä me sitten toisiamme hetki tuijotellaan ja purskahdamme nauraan. Voihan kääkkä. Naurujen jälkeen iskäni lopuksi toteaa, että "jo minä ajattelinkin. Ovat niin kamalat kutittamaankin, ettei näitä ole tullut jalkaan laitettua muuta kuin silloin, kun olet tullut mökillä käymään".

Just. Niitä sukkia en ole enää sen illan jälkeen nähnyt, mutta kotiin palattuani tartuin puikkoihin ja neuloin iskälleni ne ensimmäiset villasukat (toki olen lapsena voinut joskus jotkut neuloakin, mutta emme kumpikaan  muista).

Tällä kertaa tein iskälleni raitasukat mustasta ja metsänvihreästä langasta.

Ohje: perussukkaohje
Lanka: 7 veljestä. musta ja vihreä
Puikot: 3,5
Koko: 41
Langankulutus: 122 grammaa.