lauantai 5. maaliskuuta 2016

Ihan pihalla {MakroTex-haaste}

Olenko mä vähän out? En nyt tarkoita pelkästään tällä viikolla Pieni lintu -blogissa (klik, viitattu 5.3.2016) ollutta ihanaa valokuvahaastetta aiheesta Ulkona vaan ihan muutenkin vaan. Seuraava kuulostaa teistä monesta varmasti todella oudolta, mutta koittakaa silti ymmärtää.

Minä tein sen! Ihan itse, ulkona.
Olen omistanut oman auton jo yli 6 vuotta. En kuitenkaan koskaan ole mennyt sillä kovin kauaksi kotoa ilman, että mukanani on ollut 1-2 apukuskia. Tai jos totta puhutaan, niin vielä parempi jos on se oma autokuski ja minä saan vain istua ja odottaa koska ollaan perillä. Viime aikoina on kuitenkin poltellut käynti Tampereella, kun siellä on myynnissä yhdessä huonekaluliikkeessä tosi kivannäköinen senkki. Senkki, jonka juuri haluaisin mutta en kuitenkaan uskalla sitä suoraan netistä ostaa. Mitä siis tehdä? Keksin toissapäivänä töissä, että käytävät huutaa tyhjyyttään. Opiskelijat ja opettajat ovat kaikki hiihtolomailemassa ja meitä on vain muutama tyyppi töissä koko koulussa. Hiljaista on. Niinpä laitoin anomuksen vapaapäivästä sisään. Helppoa. Ei ongelmia.
Niinpä minä sitten googletin miten sinne Tampereen liikkeeseen tarttis oikein mennä ja totesin, että kerrankos se vaan kirpaisee jos metsästä itseni löydän.
Aamulla pakkasin tavarat kasaan (ja tietenkin varalämmikettä, jos oikeasti eksyn jonnekin korpeen) ja lähdin Tamperetta kohti. Yllättävän helposti perille löysin. Huh!
Samalla kävin muissakin liikkeissä ja menin minä sinne Lankamaailmaankin. Voi apua miten ihana kauppa. Ei ihmisen joka kuvittelee olevansa lankalaihiksella kuulu mennä tuollaisiin paikkoihin. No pari keräähän sieltä tietenkin matkaan lähti eli lankalaihis +100 grammaa.



Kotimatka olikin sitten mielenkiintoinen. Älkää vaan kysykö mistä tulin. En ainakaan sitä reittiä mitä olin etukäteen katsonut kartasta. En myöskään sitä reittiä jota huonekalumyyjä minulle ehdotti (näytin varmaan maalaiselta, kun alkoi neuvomaan ilman että kysyin). Enkä myöskään koskaan löytänyt tätä reittiä Googlemapista... joka tapauksessa kotiin tulin ja en nyt niin kiertotietäkään mielestäni.

Olen kyllä niin ylpeä itsestäni! Toisille tämä on varmasti arkipäivää, mutta ei minulle. Mietin ihan liikaa ja sitten tulee paniikki, stressi ja epävarmuus.... matka jää yleensä siinä kohtaa tekemättä. Tämä retkipäivä oli kiva. Siitä todistaa ajetut 190 kilsaa ja jokunen ostos. Senkkikin tuli tilattu... tarttee vaan odottaa 6-7 viikkoa.

Out tai en. Niin alla olevilla kuvilla osallistun tämän viikon haasteeseen aiheesta Ulkona. Valitettavasti ei aurinko enää paistanut minun ulkoilupäivilläni, joten kuvat eivät ole niin paistetta täynnä kuin olisin toivonut.







Näiden kuvien myötä toivotan sinulle oikein hyvää maaliskuuta!

35 kommenttia:

  1. Onneksi on siis muitakin etukäteen stressaajia... Itse suunnittelen kurvaavani Itä-Suomeen pääsiäisenä ja hiki kämmenissä kun vaan ajattelenkin asiaa. Olen ajanut sinne ennenkin mutta meitä on ollut kaksi kuskia. Nyt sitten jännitän kaikkea mahdollista renkaanvaihdosta lähtien. :D

    Mitä meinaat Maijoista tehdä? Ihan mun lempparilanka ja mahtavat värivalikoimat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa. Ymmärrän "tuskasi". Ihan kamalaa...
      Maijaa ostin ny ekan kerran, joten ajatuksena on tehdä villasukat ihan itselle. Töissä käytän punaista shaalia, kun siellä vetää niin kamalasti joten sopisi nuo raitasukat kaveriksi.
      Mahtava värivalikoima todellakin oli ja laadukkaaksi kehuttu lanka.

      Poista
  2. Upeat jääpuikot. :) Hyvä kun uskaltauduit ajelemaan, nyt kun kevätaurinko paistaa niin tietkään ei ole enää niin liukkaita.

    VastaaPoista
  3. Ensinnäkin hyvännäköistä Maija lankaa ja kivat kuvat. Minäkin istun mieluummin pelkääjän paikalla mieheni vieressä, kuin ajan itse moottoritien iltapäiväruuhkassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lohduttava kuulla.
      Tampere ja neljän ruuhka... ei ihan matkailua parhaimmillaan, mutta selvisin onneksi.

      Poista
  4. Minulla ehti olla ajokortti aika monta vuotta ilman, että ajoin juuri laisinkaan. Sitten kerran tuli sellainen tilanne, että piti nopeasti päästä erääseen paikkaan ja autokin oli pihassa. Vain kuski puuttui. Lähdin rohkeasti matkaan, vaikka jännitti aivan mahdottomasti ja siitä alkoi myös "ajourani". Mitään loistokuskia minusta ei koskaan tule, mutta hyvin olen pärjännyt. Vieraisiin paikkoihin yleensä googletan reitin etukäteen. Kotiväki nauraa yhäkin 20 vuoden takaista reissuani Etelä-Savoon. Sillä matkalla eksyin totaalisesti ja ylimääräisiä kilometrejä tuolla matkalla kertyi runsas 100. Pääsin lopulta sinne, minne olin menossakin, mutta ikäni muistan eksymiseni Kutemajärvelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana tarina. Niin lohduttava.
      Rohkeuttahan se vaan vaatii, että lähtee tuntematonta kohtia.

      Poista
  5. Hienot kuvat! Piti googlettaa tuo Maija-lanka. Löytyipä paljon ihania värejä.
    Sinullahan oli mukava reissu. Jatka vain ajamista. Mitä enemmän ajat, sen enemmän alat pitää siitä. :)
    Aurinkoista maaliskuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija langasta oli tosi paljon erilaisia värivaihtoehtoja. Ihastuin heti. Kiitos kannustavista sanoista!

      Poista
  6. Hih..sama kai se on mitä kautta ajaa, kunhan perille pääsee :) Hienosti teit!
    Mielettömän kauniita rakennuksia sinulla kuvissa <3
    ja nuo jääpuikot ovat makeet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset. Onneksi ehdin kuvata jääpuikot. Ne tuli ryminällä tänään alas.

      Poista
  7. Huippu hienoa,jotta lähdit ja uskalsit:)nyt varmaan ajaminen sujuu ilman apukuskiakin:)
    Kauniita ovat nuo ulkona kuvat,vaikkei aurinko niissä olekkaan.Vaan mitähän upeita rakennuksia siellä onkaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuttuja reittejä ajelen sujuvasti. Siskonkin luo 150 km suunta. Uudet vaatii vielä rohkeuden lisäämistä. Tampereen keikka kyllä osoitti että kyllä pustyn jos vain niin päätän.

      Poista
  8. Auto tuo ihanasti vapautta liikkumiseen, mutta myönnän että olen itsekkin hieman stressaaja. Taajama-ajo on ihan ok, mutta välttelen keskustassa ajamista tai pitkiä matkoja. :D

    VastaaPoista
  9. Tervetuloa rohkeiden joukkoon! Noin minäkin jännitän ja silti olen ottanut asiakseni rohkaistua ja lähteä vaikka eksyisin, varmistan vain että puhelimessa on akkua! Esimerkiksi Seinäjoella käyn silloin tällöin tyttären luona ja eksyn lähes joka kerta ohjeista huolimatta, sen olen jo oppinut katsomaan minne isot kyltit osoittaa, mutta kun jännittää ei kaikkea huomaa. Kerran Seinäjoella siis taas eksyin, löysin R-kioskin ja sanoin myyjätytölle että kuinkahan täältä pääsee Tampereelle, no koko kioski oli nauravia ukkoja täynnä ja tyttö naurultaan opasti ja löysinkin oikealle tielle. Navigaattori mulla on jo uudessa puhelimessa, no sitä en osaa oikein käyttää. Mulla on muistilappu ratin keskellä, kirjoitan siihen miten ja missä järjestyksessä tiet menevät ja aika hyvin olen osannut perille, aikaa varaan paljon! Mutta ei opi jos ei yritä! Kartturiksi minua ei vieläkään oikein huolita, lomamatkalla Itä-Suomessa eksytin koko perheen kunnes kartturi vaihdettiin ;D

    Upeat jääpuikot!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin sitä pitää Saila. Kiitos, kun jaoit tämän kanssani.

      Poista
  10. Tutun näköisiä kuvia, Aulangolla on tullut käytyä usein! Jääpuikko kuva on myös aivan ihana. Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, samoin. Aulanko on kyllä kaunis paikka. Niin kesällä kuin talvellakin.

      Poista
  11. Hienoa, että rohkaistuit lähtemään autolla, kokemus opettaa!

    VastaaPoista
  12. Vastaukset
    1. Kiitoksia. Auringonpaisteessa kun olisi vielä saanut, niin tykkäisin vielä enemmän.

      Poista
  13. Tykkäsin eniten jääpuikkokuvasta :).

    VastaaPoista
  14. Ihanaa. Tarkoitan tuota tunnetta, kun voittaa itsensä. Toki kuvatkin ihania ulkokuvia. Mutta sait minut tuntemaan onnistumisen iloa täällä tuntemattomana ruudun takana... :D.

    VastaaPoista
  15. Ihanat kuvat! Ja hyvä sinä, kun uskalsit ja rohkaisit mielesi! Minulle autolla ajaminen on mukavaa (vaikkakin uudet kaupungit toki aina jännittää), kun olen ikäni asunut sellaisten välimatkojen päässä, että ilman autoa ei ole päässyt minnekään. Kartta pitää kyllä aina tarkistaa ja vielä navigaattoriakin käyttää :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän autolla ajamisesta, mutta tuttuja reittejä pitkin. Nyt kun on kynnys ylitetty, niin mielessä jo liikkuu uusi seikkalu kohti uutta kaupunkia.

      Poista
  16. Mahtavaa! Nyt on Tampereelle sitten tiet auki, muuta kun hanaa vaan ;)

    Lankamaailma on aikas vaarallinen putiikki, itse vierailen siellä vain kerran vuodessa, muuten menee pienen ihmisen elämä liikaa sekaisin... Lisäksi kun on vielä Kerä, Taito shop ja Merletto keskustassa niin iiks, välttelen siis keskustassakin liikkumista :)

    VastaaPoista