tiistai 5. huhtikuuta 2016

Iloinen

Mikä sinut saa iloiseksi?

Minä olen iloinen, kun voin
* auttaa tarvitsevaa
* olla ystävä
* viettää aikaa lasten kanssa.
Luin jonkin aikaa sitten Ylen nettisivuilta (viitattu 5.4.2016), että keskosvauvoille kaivataan virkattuja turvalonkeroita. Pienillä vauvoilla kun on vaistomainen tarve saada tarttua johonkin. Jotta keskoskaapin hoitoletkut saisivat olla rauhassa, tarvitsevat pienet sormet muuta kosketeltavaa. Yksi keino on antaa keskoselle virkattu turvalonkero. Innostuin myös virkkaamaan näitä monien some-sivuilla näkyviä lonkeroita. Kuvan 6 lonkeroa valmistui alta aikayksikön.

Linkki valmistusohjeeseen
Lanka: Tennessee (Novita)
Väri: pinkki, lila, valkoinen, sininen, vihreä jne.
Koukut: 3,5 ja 2,0
Koko: keskoselle sopiva :-D
Langankulutus: 138 grammaa.
Muutaman lonkeron aion vielä valmistaa lisää lähetettäväksi. Lisäksi siskojen lapset tilasivat lonkerot myös itselleen. Sillä erolla, että lonkeroita pitää olla kokonaan ympärillä.


Lasten kanssa oleminen, peuhaaminen, leikkiminen jne. on aina kivaa. Kun on oma aito itsensä, lapset tykkäävät.


Mm. näillä leluilla on vietetty monen monta leikkihetkeä. Erityisestä Krakovan tuliaisella 10 vuoden takaa eli Roko-herralla on monet naurut pienten lasten kanssa vietetty. Viimeksi reilu viikko sitten.
Näillä kuvilla ja ajatuksilla osallistun Pieni Lintu -blogin tämän viikon MakroTex-haasteeseen aiheesta ILOINEN.




http://pienilintu.blogspot.fi/2016/04/iloinen-makrotex-haaste.html
Lähettänyt klo
Tunnisteet: , , , , , , , , , , , , ,
Sijainti: Hämeenlinna, Suomi

39 kommenttia:

  1. pappilanmummo5. huhtikuuta 2016 klo 9.14

    Kiitos. Tuo on tarkeää! Ilo saada toisia iloiseksi.

    VastaaPoista
  2. Mustarastas laulaa5. huhtikuuta 2016 klo 9.57

    Auttaminen tuo ison ilon!

    VastaaPoista
  3. Qaws5. huhtikuuta 2016 klo 11.13

    Tunnelmallisia kuvia :) Itsekkin olisin lonkeroita tehnyt, jos vain osaisin virkata... Ketjusilmukka onnistuu mutta siihen se sitten jääkin.. Onneksi ihmisiä voi auttaa muillakin tavoin ja siitä saa iloa sekä itselle että autettavalle
    Nimim. Lähdössä juuri jalkavaivaista muuttopuuhiin auttamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suvituulian käsityöpaja6. huhtikuuta 2016 klo 11.57

      Totta. Auttamisen muotoja on monia. Onneksi olemme erilaisia ja miellä jokaisella on omat vahvuutemme.

      Poista
  4. Pieni Lintu5. huhtikuuta 2016 klo 11.33

    Antaminen tuo onnen :)

    VastaaPoista
  5. Kivipellon Saila5. huhtikuuta 2016 klo 12.09

    Meillä onkin paljon yhteisiä ilon aiheita, niitä löytää etsimättä jos avaa silmät hyvälle! Ihania nuo lonkerot, ihana ajatus antaa ne keskosvauvoille, siitäkin sain iloa!

    VastaaPoista
  6. Sinikka5. huhtikuuta 2016 klo 12.22

    Hyvällä asialla olet liikkeellä. Hauskan näköisiä lonkeroita.

    VastaaPoista
  7. sini5. huhtikuuta 2016 klo 12.35

    MINÄ tulin ILOISEKSI tästä postauksestasi! -))Olen täysin samaa mieltä kanssasi.

    VastaaPoista
  8. Vanuttunut Villasukka5. huhtikuuta 2016 klo 13.07

    Tuollaisesta lonkerosta tulee pienelle monen vuoden mittainen ja rakas unikaveri :)

    VastaaPoista
  9. Teresa S5. huhtikuuta 2016 klo 13.08

    On kyllä iloinen postaus! Ja iloinen lauma lapsia :) Ihana idea tuo virkattu turvalonkero, en ole kuullutkaan. Mutta varmasti ihana hypisteltävä pienille sormille.

    VastaaPoista
  10. Koukussa puikkoihin5. huhtikuuta 2016 klo 13.53

    Voi miten ihania juttuja täällä. Turvalonkeroita minunkin pitäis ehtiä, ainakin olen luvannut itselleni...,

    VastaaPoista
  11. KataMaria5. huhtikuuta 2016 klo 13.53

    Upeita lonkeroita! :)

    VastaaPoista
  12. arleena5. huhtikuuta 2016 klo 15.28

    Ilo on onnea. Ilo pyyhkii surut pois. Kuvasi herättävät ilon ajatuksia.

    VastaaPoista
  13. Unknown5. huhtikuuta 2016 klo 15.47

    Ilo kaksinkertaistuu jaettaessa , ja suru puolittuu kun sen saa jakaa!
    Iloitsen sinusta ja kauniista teoistasi. :)

    VastaaPoista
  14. Marjut5. huhtikuuta 2016 klo 16.58

    Hienoja mustekaloja! Somessa on ollut suloisia kuvia, kun pienokainen pitää lonkerosta kiinni.

    VastaaPoista
  15. Heidi5. huhtikuuta 2016 klo 17.50

    Olipa iloiseksi tekevä postaus! Turvalonkerot <3

    VastaaPoista
  16. Zzz5. huhtikuuta 2016 klo 17.50

    Lasten kanssa vietetty aika on mahtavaa. Ihanat lonkerot...

    VastaaPoista
  17. Kristiina5. huhtikuuta 2016 klo 18.59

    Ihania lonkeroita ja kivoja lapsia.

    T. Täysin arkista

    VastaaPoista
  18. Veera | Oranssia5. huhtikuuta 2016 klo 20.17

    Suloisia turvalonkeroita! Nuo ovat kyllä niin veikeännäköisiä ja menevät todella hyvään tarkoitukseen! :)

    VastaaPoista
  19. Nanna5. huhtikuuta 2016 klo 20.21

    Paras ilo on jaettu ilo :D

    VastaaPoista
  20. Tuulikki5. huhtikuuta 2016 klo 21.45

    Pitääpä katsoa ohjeet. Oliskohan Oulun seudulla vastaavaa keräystä.
    Iloa on pienet asiat, isot asiat ja keskikokoiset asiat, jotka eivät tuota surua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suvituulian käsityöpaja6. huhtikuuta 2016 klo 11.55

      Tuulikki: Kannattaa ottaa yhteyttä Oulun seudun sairaaloihin. Monet sairaalat ovat halukkaita ottamaan näitä lonkeroita vastaan. Omani lähtevät joko Turkuun tai Keski-Suomeen.

      Poista
  21. Kruunuvuokko5. huhtikuuta 2016 klo 23.10

    Ilo paistaa kuvistasi.

    VastaaPoista
  22. Mari Marjamäki6. huhtikuuta 2016 klo 11.23

    Suloisia lonkeroita olet väsännyt, mahtavaa että osallistut keräykseen!

    VastaaPoista
  23. Suvituulian käsityöpaja6. huhtikuuta 2016 klo 11.55

    KIITOS IHANISTA KOMMENTEISTANNE! OLEN ILOINEN ;-)

    VastaaPoista
  24. Sussi6. huhtikuuta 2016 klo 12.45

    Kiva postaus:)

    VastaaPoista
  25. riitta k6. huhtikuuta 2016 klo 13.47

    Onpa nuo lonkerot veikeitä!

    VastaaPoista
  26. Pakkoneulootikon arkea6. huhtikuuta 2016 klo 22.38

    Ihanat nuo lonkerot ^.^ ja niin hyvän mielen teksti, tuli hyvälle mielelle itsekkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakkoneulootikon arkea6. huhtikuuta 2016 klo 22.39

      Tuli kommentti vahingossa tuplaten niin poistin sen toisen :D

      Poista
  27. Pakkoneulootikon arkea6. huhtikuuta 2016 klo 22.38

    Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  28. SariHanne7. huhtikuuta 2016 klo 9.11

    Oon myös samaa mieltä nuosta iloiseksi tekevistä asioista. Toisten auttamisesta tulee hyvä mieli :) Täällä Seinäjoen seudulla on saanut viedä sairaalaan vauvan sukkia vastasyntyneille. Näin tvssä tuon lonkerojutun ja ajattelin kans kokeilla niiden virkkaamista. Ne näyttääkin niin hauskoilta.

    VastaaPoista
  29. Lumikallion Outi7. huhtikuuta 2016 klo 9.20

    Samaa mieltä, toisen auttaminen tuo niin hyvän mielen. Iloiset kuvat. :)

    VastaaPoista
  30. Jaana Kristiina7. huhtikuuta 2016 klo 9.33

    Ihanat lonkeroiset.Ja hyvälle asialle.
    Mukavaa viikkoa sinne sulle:)

    VastaaPoista
  31. Pauliina/PauMau7. huhtikuuta 2016 klo 21.52

    Enpä ole koskaan nähnyt noin söpöjä lonkero-otuksia! Tässähän yhdistyy monta asiaa: kiva tekeminen, josta on iloa ja hyötyä jollekin toiselle :)

    VastaaPoista
  32. Hannele Toivon Vintiltä7. huhtikuuta 2016 klo 22.41

    Hyödyllistä iloa; voiko turhaa iloa ollakaan!?

    VastaaPoista
  33. Unknown8. huhtikuuta 2016 klo 8.21

    Ihania mustekaloja ja tosi hyvään tarkoitukseen menossa :)

    VastaaPoista
  34. Hanna Mi10. huhtikuuta 2016 klo 10.12

    Ihana iloa tuottava postaus! Mustekalat ovat suloisia, hienoa, että menevät hyvään tarkoitukseen ❤

    VastaaPoista
  35. Unknown11. huhtikuuta 2016 klo 22.04

    Hei! Onko mahdollista tilata sinulta muutama lonkero (minulla on mielessä jo tietyt värit)?
    Ihastuin noihin kovasti, mutta en osaa itse virkata :(
    Jos onnistuu, niin ottaisitko yhteyttä karomargo@gmail.com

    yst.terv:Karolina :)

    VastaaPoista
  36. enkulin käsityöt19. huhtikuuta 2016 klo 9.24

    Lapsille on tärkeintä antaa aikaa ja rakkautta. Ihanat lonkerot ja todella ihanaan tarkoitukseen.

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)