Näistä langoista olisi tulossa raidallinen pipo, mutta saapa nähdä mahtuuko päähän. Hieman tuntuu taas kapoiselta, mutta pitääpä hieman mittailla. Resorihan saakin olla hieman napakka, että pysyy sitten päässä.
Hyvää kevättä!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pipo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pipo. Näytä kaikki tekstit
lauantai 29. huhtikuuta 2017
Huhtikuu
Viime aikoina on puolet suomalaisista puhuneet säästä. Niin minäkin. Taivaalta on tullut niin vettä, räntää, lunta kuin rakeitakin. Tuulesta puhumattakaan. Pidin pienen tauon käsitöiden tekemisestä, kun tuntui siltä että kaikki työt tökkivät. Mikään malli, väri, lanka ei vaan tuntunut inspiroivan. Ehkä vähän kevätväsymystä talven ja työkiireiden jälkeen. Pieni tauko teki selvästi hyvää ja taas on puikoilla uusi työ ja pää täynnä toteutuskelpoisia ideoita.
Näistä langoista olisi tulossa raidallinen pipo, mutta saapa nähdä mahtuuko päähän. Hieman tuntuu taas kapoiselta, mutta pitääpä hieman mittailla. Resorihan saakin olla hieman napakka, että pysyy sitten päässä.
Hyvää kevättä!
Näistä langoista olisi tulossa raidallinen pipo, mutta saapa nähdä mahtuuko päähän. Hieman tuntuu taas kapoiselta, mutta pitääpä hieman mittailla. Resorihan saakin olla hieman napakka, että pysyy sitten päässä.
Hyvää kevättä!
torstai 29. syyskuuta 2016
Pipo hämäläisittäin
Miten valmistetaan pipo hämäläisellä tyylillä?
Näin:
1) otetaan asiakkaalta eli äidiltä pipotilaus vastaan syyskuussa 2015. Neulottu pipo. Voi olla palmikkoa tms. kuvioita. Värillä EI väliä, kunhan ei ole musta tai punainen, eikä ruskea, eikä vihreä, eikä mikään tumma väri. Vaatteisiin sopiva, mutta ei valkoinen tai mitenkään pliisu väri.
2) Lokakuussa aloitetaan sopivan ohjeen etsiminen. Googlesta tietenkin. Sehän tietää kaikesta kaiken.
3) Itse langan osto jätetään tietenkin kaikkien käsityöihmisten unelmaan eli marraskuiseen Tampereen käsityömessuille. Siellähän sitä valikoimaa riittää ja riitti kans. Useamman hallin kiertelyn jälkeen pipolangaksi valikoitui Puffalan Sulopuffa:
Käsin värjättyä ja pehmeääkin pehmeämpi (70 % kashiria ja 30 % silkkiä), 100 g
Mielestäni ehdottomasti kaunein ja pehmein lanka mitä olen koskaan hypistellyt.
4) Keritään lanka rullalle. Helppo homma? No ei tietenkään. Tämä vaihe ei todellakaan mennyt kuin Strömsössä. Lanka oli miljoonassa solmussa jo heti alkuvaiheen jälkeen. Itku meinasi tulla useampanakin iltana, kun yritin solmuja availla. Loppujen lopuksi kuljetin lankasotkut siskolle selvitettäväksi vastapalveluksen toivossa. Sisko sitten vietti yön kerän kanssa ja lopulta minulla oli kerittynä 100 grammaa puffaa kolmena pienenä keränä ja yhtenä sotkuna. Ihan sama. Kyllä noista sen pipon saa vielä tehtyä.
5) Neulotaan mallitilkku 1 ja 2 ja 3. En ikinä mitään mallitilkkuja neulo, mutta nyt oli poikkeus. Eri puikkokoolla sopivaa neuletiheyttä etsien. Tähän vaiheeseen tuhlaantui tietenkin useampi kuukausi, joten ehti tuo talvi 2015 tulla ja mennä.
6) Sopiva neuletiheys on saatu, mutta sopivaa ohjetta ei löydy. Liian monimutkaisia, liian yksinkertaisia, väärä lankavalinta jne. Hermo alkaa menemään. Yksi pipo ja kauhea stressi. Ei tämä nyt näin vaikeata voi olla. Sisuuntuneena ilmoitin itseni kuitenkin #Keväänkeskeneräiset -haasteeseen. Pipo valmiiksi ennen 31.5. Kyllähän mä nyt sen siihen mennessä teen. Kiva kerrankin osallistua johonkin neulehaasteeseen.
7) Niinhän sitä luulisi. Niin tuli toukokuun loppu ja pipo oli edelleen kerillä. Ei ohjetta, ei pipoa. Lanka oli sohvapöydällä muistuttamassa joka päivä tekemättömästä työstä... Eihän kukaan tietenkään pipoa neulo kesällä, joten langat jatkoivat muistuttamistaan.
8) Ja niin jatkoi äitikin. Josko se tilattu pipo löytäisi pään jo talvena 2016? Siskon tyttö oli luonani heinäkuussa ja päätimme tehdä kirjastoreissun. Tyttö haluaisi itselleen pontson, joten päätimme etsiä sopivaa ohjetta siihen kirjastosta. Lehtiä selatessa silmäilin samalla noita pipo-ohjeita. PAM! Se vaan oli siinä. Tuo, tuo se ohje on mitä olen hakenut. Lehti lainaten ja kotiin.
9) Lehden laina-ajan päättyminen alkoi lähestymään ja pipo oli jälleen aloittamatta. Ohjetta oli jo hartaudella luettu, mutta työ vaan oli aloittamatta. Nyt! Toimintaa, toimintaa. Ja johan alkoi tapahtumaan. Pipo pyöröpuikoille ja kerros kerrokselta pipo alkoi valmistumaan. Hunajakennoneule oli yllättävän hidasta tehdä, mutta näytti upealta. Ennen kuin huomasinkaan oli aika sovittaa pipoa.
10) Huh. Vaikka käsialani ehkä onkin hiukan tiukkaa, niin pipo osoittautui päähän sopivaksi. Ei muuta kuin jatkamaan ja kavennukset perään. Done! Melkein valmista. Päätimme lisätä pipoon vielä samettitrikoovuoren korvia suojaamaan. Sellaisen noin 9 senttisen. Vihdoinkin pipo on valmis.
11) Hämäläinen pipo samettivuorella valmistui reilussa 1 vuodessa. Hämäläinen voinee sanoa, että pikatoimitettuna.
Tämmöinen siitä nyt sitten tuli:
Ohje: Moda 8/2014, ohje 20
Lanka: Sulopuffala
Väri: harmaa
Materiaali: 70 % kashiria ja 30 % silkkiä
Menekki: 58 grammaa
Koko: päänympärys 56-57 cm
Puikot: 3,0
Näin:
1) otetaan asiakkaalta eli äidiltä pipotilaus vastaan syyskuussa 2015. Neulottu pipo. Voi olla palmikkoa tms. kuvioita. Värillä EI väliä, kunhan ei ole musta tai punainen, eikä ruskea, eikä vihreä, eikä mikään tumma väri. Vaatteisiin sopiva, mutta ei valkoinen tai mitenkään pliisu väri.
2) Lokakuussa aloitetaan sopivan ohjeen etsiminen. Googlesta tietenkin. Sehän tietää kaikesta kaiken.
3) Itse langan osto jätetään tietenkin kaikkien käsityöihmisten unelmaan eli marraskuiseen Tampereen käsityömessuille. Siellähän sitä valikoimaa riittää ja riitti kans. Useamman hallin kiertelyn jälkeen pipolangaksi valikoitui Puffalan Sulopuffa:
Mielestäni ehdottomasti kaunein ja pehmein lanka mitä olen koskaan hypistellyt.
4) Keritään lanka rullalle. Helppo homma? No ei tietenkään. Tämä vaihe ei todellakaan mennyt kuin Strömsössä. Lanka oli miljoonassa solmussa jo heti alkuvaiheen jälkeen. Itku meinasi tulla useampanakin iltana, kun yritin solmuja availla. Loppujen lopuksi kuljetin lankasotkut siskolle selvitettäväksi vastapalveluksen toivossa. Sisko sitten vietti yön kerän kanssa ja lopulta minulla oli kerittynä 100 grammaa puffaa kolmena pienenä keränä ja yhtenä sotkuna. Ihan sama. Kyllä noista sen pipon saa vielä tehtyä.
5) Neulotaan mallitilkku 1 ja 2 ja 3. En ikinä mitään mallitilkkuja neulo, mutta nyt oli poikkeus. Eri puikkokoolla sopivaa neuletiheyttä etsien. Tähän vaiheeseen tuhlaantui tietenkin useampi kuukausi, joten ehti tuo talvi 2015 tulla ja mennä.
6) Sopiva neuletiheys on saatu, mutta sopivaa ohjetta ei löydy. Liian monimutkaisia, liian yksinkertaisia, väärä lankavalinta jne. Hermo alkaa menemään. Yksi pipo ja kauhea stressi. Ei tämä nyt näin vaikeata voi olla. Sisuuntuneena ilmoitin itseni kuitenkin #Keväänkeskeneräiset -haasteeseen. Pipo valmiiksi ennen 31.5. Kyllähän mä nyt sen siihen mennessä teen. Kiva kerrankin osallistua johonkin neulehaasteeseen.
7) Niinhän sitä luulisi. Niin tuli toukokuun loppu ja pipo oli edelleen kerillä. Ei ohjetta, ei pipoa. Lanka oli sohvapöydällä muistuttamassa joka päivä tekemättömästä työstä... Eihän kukaan tietenkään pipoa neulo kesällä, joten langat jatkoivat muistuttamistaan.
8) Ja niin jatkoi äitikin. Josko se tilattu pipo löytäisi pään jo talvena 2016? Siskon tyttö oli luonani heinäkuussa ja päätimme tehdä kirjastoreissun. Tyttö haluaisi itselleen pontson, joten päätimme etsiä sopivaa ohjetta siihen kirjastosta. Lehtiä selatessa silmäilin samalla noita pipo-ohjeita. PAM! Se vaan oli siinä. Tuo, tuo se ohje on mitä olen hakenut. Lehti lainaten ja kotiin.
9) Lehden laina-ajan päättyminen alkoi lähestymään ja pipo oli jälleen aloittamatta. Ohjetta oli jo hartaudella luettu, mutta työ vaan oli aloittamatta. Nyt! Toimintaa, toimintaa. Ja johan alkoi tapahtumaan. Pipo pyöröpuikoille ja kerros kerrokselta pipo alkoi valmistumaan. Hunajakennoneule oli yllättävän hidasta tehdä, mutta näytti upealta. Ennen kuin huomasinkaan oli aika sovittaa pipoa.
10) Huh. Vaikka käsialani ehkä onkin hiukan tiukkaa, niin pipo osoittautui päähän sopivaksi. Ei muuta kuin jatkamaan ja kavennukset perään. Done! Melkein valmista. Päätimme lisätä pipoon vielä samettitrikoovuoren korvia suojaamaan. Sellaisen noin 9 senttisen. Vihdoinkin pipo on valmis.
11) Hämäläinen pipo samettivuorella valmistui reilussa 1 vuodessa. Hämäläinen voinee sanoa, että pikatoimitettuna.
Tämmöinen siitä nyt sitten tuli:
Ohje: Moda 8/2014, ohje 20
Lanka: Sulopuffala
Väri: harmaa
Materiaali: 70 % kashiria ja 30 % silkkiä
Menekki: 58 grammaa
Koko: päänympärys 56-57 cm
Puikot: 3,0
keskiviikko 7. syyskuuta 2016
Pipottelua
Edellisen postaukseni huivittelut vaihtuivat lennossa pipotteluksi. Työn alla vihdoista ja viimein äidin jo melkein vuosi sitten tilaama pipo. Kaikki sen suhteen ei todellakaan ole mennyt kuin Strömsössä alkaen sukkalangan miljoonista lankasotkuista. Nyt on onneksi pipo jo hyvässä vauhdissa ja sovituksessakin osoittautui pipo olevan istuvuudeltaan hyvällä mallilla.
Kuukausikin ehti vaihtua, joten päivittelin lankalaihis-taulukkoani blogisivulle. Suureksi ilokseni huomasin, että alkuvuoden hankinnoista huolimatta lankalaihis on saavuttanut nollapisteensä. Kaikki loppuvuoden työt tuovat tuota odotettua miinusta varastoista, kunhan en sorru uusiin hankintoihin. Sen verran myönnän kyllä, että tuli nuo Tampereen kädentaidot-messujen ajankohta jo tultua laitettu kalenteriin, joten pieniä synkkiä pilviä marraskuisella taivaalla näkyvillä. Katsotaan miten meikäläisen käy.
Kuukausikin ehti vaihtua, joten päivittelin lankalaihis-taulukkoani blogisivulle. Suureksi ilokseni huomasin, että alkuvuoden hankinnoista huolimatta lankalaihis on saavuttanut nollapisteensä. Kaikki loppuvuoden työt tuovat tuota odotettua miinusta varastoista, kunhan en sorru uusiin hankintoihin. Sen verran myönnän kyllä, että tuli nuo Tampereen kädentaidot-messujen ajankohta jo tultua laitettu kalenteriin, joten pieniä synkkiä pilviä marraskuisella taivaalla näkyvillä. Katsotaan miten meikäläisen käy.
| Tehdyt työt | -2301 g |
| Lahjoitetut | - 64 g |
| Myydyt | |
| Ostetut | +1850 g |
| Saadut | +350 g |
| YHTEENSÄ | -165 g |
| PUUTTUU 1,5 KG TAVOITTEESTA | -1335 g |
keskiviikko 17. helmikuuta 2016
#Keväänkeskeneräiset -haaste
Silmukan saalistus (klik, viitattu 17.2.2016) blogissa on meneillään haaste, joka on niin tehty minua varten. Siispä ehdottomasti mukana.
Haaste on niinkin yksinkertainen kuin kesken jääneen (tai jääneiden) töiden loppuun tekeminen ja postaaminen ja linkittäminen haastesivulle. Haasteeseen ilmoitetut työt pitää olla valmiina ja postattuna omaan blogiin 31.5.2016 mennessä.
Näin ensi alkuun lähden mukaan yhdellä työlläni, joka on varsinainen murheenkryyni. Aiheena on pipo omalle äidille.
Hieman taustaa:
Äitini tilasi itselleen talvipipon lokakuun loppupuolella. Väritoivetta ei varsinaisesti ollut vaan enemmänkin minkä värinen se ei saa olla. Tampereen kädentaidot -messut lähestyivät hetken päästä, joten päätin sieltä ostaa sopivan langan. Sellainen sieltä löytyikin:
Kun alku meni näin hankalaksi, niin päätin aloittaa ihan oikeaoppisesti neulomalla ensin mallitilkun.. siitähän me aina aloitamme (vai mitä???). Mallitilkku on edennyt noin puoleen väliin ja siihen se on jysähtänyt, kun tuli noita tilausvillasukkia ja kynsikkäitä väliin.
#Keväänkeskeneräiset haasteenani siis on, että tästä langasta tulee äidille tilauksen mukaisesti pipo määräajassa ja pipon pitää kans olla hyvä ;-)
Haaste on niinkin yksinkertainen kuin kesken jääneen (tai jääneiden) töiden loppuun tekeminen ja postaaminen ja linkittäminen haastesivulle. Haasteeseen ilmoitetut työt pitää olla valmiina ja postattuna omaan blogiin 31.5.2016 mennessä.
Näin ensi alkuun lähden mukaan yhdellä työlläni, joka on varsinainen murheenkryyni. Aiheena on pipo omalle äidille.
Hieman taustaa:
Äitini tilasi itselleen talvipipon lokakuun loppupuolella. Väritoivetta ei varsinaisesti ollut vaan enemmänkin minkä värinen se ei saa olla. Tampereen kädentaidot -messut lähestyivät hetken päästä, joten päätin sieltä ostaa sopivan langan. Sellainen sieltä löytyikin:
Kerä Puffala-lankaa. Käsinvärjättyä, silkin pehmeää ja kauniin harmaata.
Todella ihana lanka. Sisältää Kashmiria 70% ja 30 silkkiä.
Sitten tulivatkin ne ongelmat, jossa meikäläisellä menee hermo heti kättelyyn. Pitihän tuo lanka työstä vyötteestä kerälle laittaa... joo. Luulis olevan yksinkertainen toimenpide, mutta eipä ollutkaan. Lanka oli hetken kuluttua niin solmussa, että eihän siitä kerimisestä mitään tullut. Niinpä lanka oli tuhannen solmussa monta viikkoa sohvapöydällä mukamas odottamassa parempaa hetkeä jatkaa langan selvittelyä solmu solmulta. Useampana iltana sitä siinä sitten vähitellen selvittelin. Lopulta meni lopullisesti hermot ja päätin, että olkoon kerä ja olkoon äidin pipo.
Lopulta kuitenkin keksin idean. Sisko oli palveluksen velkaa, joten pakkasin lankasolmun kassiin ja kiikutin hänelle. Tässä... selvitä, kun ehdit.
Kyllä sitä hieman sitten omatunto kolkutti, kun siskolta tuli yöllä yhden jälkeen kuvaviesti kännykkään saatteella: selvitetty, ole hyvä. Hyvää yötä!
Ihan ei yhtenä keränä saatu selvitettyä, joten nyt on sitten lanka kolmena keränä, mutta keränä kuitenkin ilman solmuja:
Kun alku meni näin hankalaksi, niin päätin aloittaa ihan oikeaoppisesti neulomalla ensin mallitilkun.. siitähän me aina aloitamme (vai mitä???). Mallitilkku on edennyt noin puoleen väliin ja siihen se on jysähtänyt, kun tuli noita tilausvillasukkia ja kynsikkäitä väliin.
#Keväänkeskeneräiset haasteenani siis on, että tästä langasta tulee äidille tilauksen mukaisesti pipo määräajassa ja pipon pitää kans olla hyvä ;-)
sunnuntai 7. helmikuuta 2016
Kyllä nyt pitäisi näkyä
Tein pikkusiskojeni lapsille pari vuotta sitten heijastavasta langasta kaulaliinat. Kaikkinensa neljä kappaletta ja jokaiselle oman värisensä. Oli pinkkii, kahta eri sinistä ja oranssia. Minusta idea oli kiva ja lapset tuntuivat tykkäävän, mikä on aina se paras juttu. Samalla tuli varmistettua, että muksut näkyy pimeillä teillä edes hieman paremmin.
Kun Prismassa myytiin Novitan Heijastus-lankaa edullisesti, niin pitihän sitä ostamani. Olin nähnyt uusimmassa Novitassa sopivan ohjeenkin. Pipo itselleni, tietenkin...
HEIJASTUS-PIPO
Lanka: Novita Heijastus
Määrä: 105 g
Puikot: 6 mm
Ohje: Novita 4/2015 Talvi, ohje 52
Lanka oli sen verran paksua (9 silmukkaa = 10 cm), ettei sitä ollut kauhean kiva neuloa. Liian ahdasta puikoilla. Pyöröpuikko olisi kyllä ehdottomasti ollut kätevämpi tämän langan kanssa.
Piposta oli tulossa juuri sopiva, kun ennen kavennuksia sitä mittailin. Ihan ohjeen mukaan tein kavennuksetkin, mutta lopputuloksesta tuli yllä hieman liian pitkä pipo. Lopputulosta täytyy siis vielä vähän fiksailla. Teen varmaan tuonne taakse vielä vekin, niin saan pipon laskeutumaan. Nyt jää ikävä nyppy pään päälle.
Jostain syystä viime aikoina näiden pipojen tekeminen on osoittautunut meikäläiselle hankalaksi. Vaikka kuinka yritän, niin ei tule sitä täydellistä pipoa vaan aina jää jotain "hampaankoloon". Siksi siirryn hetkeksi takaisin perussukkiin. Työkaverini nimittäin tilasi kaksi paria raitasukkia. Hoitelen ne seuraavaksi pois alta, niin sitten voin jälleen yrittää pipoa.
Lopuksi vielä painavaa asiaa eli
3§ Keskeneräisten töiden määrää ei tule mitenkään rajoittaa. Uusia töitä saa aloittaa aina, jos joku perheenjäsen/sukulainen/ystävä/kuka tahansa tarvitsee jotain neulomaasi. Tai kun eteen tulee lanka tai ohje, joka kutsuu sinua. Tai jos jo työn alla olevat tökkivät. Tai jos vain sattuu haluamaan.
4§ Lankavaraston koko on jokaisen neulojan itse määriteltävissä. Muiden ei tule sen suuruutta negatiivisesti kommentoiman. Tai mieluiten ei mitenkään muutenkaan. Lanka VOI loppua maailmasta.
5§ Kasvavalle neulevarastolle kannattaa varata tilaa vaatekomeroon. Kätevä voisi olla myös vaatehuone. Tai ihan oma neulehuone.
6§ Niin kuin työkalupakeissa yleensäkin, myös neulojan työkalupakissa kuuluu olla monenlaisia ja –merkkisiä tykötarpeita. Ei haittaa, vaikka siellä olisi 4 mm paksuisia, 60 cm pitkiä pyöröpuikkoja viittä erilaista materiaalia. –Onhan ruuvimeisseleitäkin monenlaisia.
7§ Tilaa ihmeessä kuutta tai useampaakin eri neule-/käsityölehteä ja tulosta samalla netistä sivukaupalla ohjeita, ettei sinulta vain mene jotain upeaa ohi. Ei haittaa, vaikket ehtisikään toteuttaa kaikkea haluamaasi sitä mukaan. Muotihan kiertää, samat ideat tulevat aina uudelleen muotiin.
8§ To do-lista. Sellainen on oltava. Muuten unohdat, mitä kaikkea ihanaa halusitkaan toteuttaa.
9§ Ole tarkka, kenelle kättesi arvokkaita tuotoksia lahjoitat. Kaikki eivät vain ymmärrä.
10§ Aina on oikea aika ja paikka neuloa, jos sinusta siltä tuntuu."
Kun Prismassa myytiin Novitan Heijastus-lankaa edullisesti, niin pitihän sitä ostamani. Olin nähnyt uusimmassa Novitassa sopivan ohjeenkin. Pipo itselleni, tietenkin...
HEIJASTUS-PIPO
Lanka: Novita Heijastus
Määrä: 105 g
Puikot: 6 mm
Ohje: Novita 4/2015 Talvi, ohje 52
Lanka oli sen verran paksua (9 silmukkaa = 10 cm), ettei sitä ollut kauhean kiva neuloa. Liian ahdasta puikoilla. Pyöröpuikko olisi kyllä ehdottomasti ollut kätevämpi tämän langan kanssa.
Jostain syystä viime aikoina näiden pipojen tekeminen on osoittautunut meikäläiselle hankalaksi. Vaikka kuinka yritän, niin ei tule sitä täydellistä pipoa vaan aina jää jotain "hampaankoloon". Siksi siirryn hetkeksi takaisin perussukkiin. Työkaverini nimittäin tilasi kaksi paria raitasukkia. Hoitelen ne seuraavaksi pois alta, niin sitten voin jälleen yrittää pipoa.
Lopuksi vielä painavaa asiaa eli
"Neulojan
laki:
1§ Kenenkään ei pidä tuleman naisen ja hänen puikkojensa väliin.
2§ Lankaostoksissa tulee olla säästäväinen. Aina, kun näet lankaa tarjouksessa, sinun kuuluu hyödyntää tarjous.
1§ Kenenkään ei pidä tuleman naisen ja hänen puikkojensa väliin.
2§ Lankaostoksissa tulee olla säästäväinen. Aina, kun näet lankaa tarjouksessa, sinun kuuluu hyödyntää tarjous.
3§ Keskeneräisten töiden määrää ei tule mitenkään rajoittaa. Uusia töitä saa aloittaa aina, jos joku perheenjäsen/sukulainen/ystävä/kuka tahansa tarvitsee jotain neulomaasi. Tai kun eteen tulee lanka tai ohje, joka kutsuu sinua. Tai jos jo työn alla olevat tökkivät. Tai jos vain sattuu haluamaan.
4§ Lankavaraston koko on jokaisen neulojan itse määriteltävissä. Muiden ei tule sen suuruutta negatiivisesti kommentoiman. Tai mieluiten ei mitenkään muutenkaan. Lanka VOI loppua maailmasta.
5§ Kasvavalle neulevarastolle kannattaa varata tilaa vaatekomeroon. Kätevä voisi olla myös vaatehuone. Tai ihan oma neulehuone.
6§ Niin kuin työkalupakeissa yleensäkin, myös neulojan työkalupakissa kuuluu olla monenlaisia ja –merkkisiä tykötarpeita. Ei haittaa, vaikka siellä olisi 4 mm paksuisia, 60 cm pitkiä pyöröpuikkoja viittä erilaista materiaalia. –Onhan ruuvimeisseleitäkin monenlaisia.
7§ Tilaa ihmeessä kuutta tai useampaakin eri neule-/käsityölehteä ja tulosta samalla netistä sivukaupalla ohjeita, ettei sinulta vain mene jotain upeaa ohi. Ei haittaa, vaikket ehtisikään toteuttaa kaikkea haluamaasi sitä mukaan. Muotihan kiertää, samat ideat tulevat aina uudelleen muotiin.
8§ To do-lista. Sellainen on oltava. Muuten unohdat, mitä kaikkea ihanaa halusitkaan toteuttaa.
9§ Ole tarkka, kenelle kättesi arvokkaita tuotoksia lahjoitat. Kaikki eivät vain ymmärrä.
10§ Aina on oikea aika ja paikka neuloa, jos sinusta siltä tuntuu."
Teksti mukailtu Seven Socks To Knit - Sen Seittemän Sukkaa blogista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)