sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Aikaansa edellä

Tämä postaus on odottanut jo tovin, mutta nyt kun vihdoin saan valokuvatkin tätä varten oli aika istahtaa koneen ääreen ja kertoa tarina itsestä ja opettajan lahjoistani.

Tarina alkaa jo keväältä. Isosiskoni halusi saada itselleen puuvillasta tehdyt säärystimet. Tarttis kuulemma sellaiset saada, kun tuppaa kylmä nilkkoja särkemään. Tokihan minä sellaiset lupasin.
Kevät kuitenkin ehti mennä ennen kuin ehdin niitä aloittamaan, joten otinkin sitten langat mukaan kesäkuun mökkiviikolle. Mitä muutakaan sitä siellä tekisi sateen sattuessa kuin neuloisi kauan odotettuja säärystimiä. Otin mukaan muutaman keskeneräisenkin työn.  Niitä siinä sitten viimeistellessäni ekana iltana kun oli hetki aikaa neuloskella siskoni ehdottikin, että josko hän itse yrittäisikin tehdä säärystimet, jos vain häntä opastaisin. Totta kai opastaisin. Reteesti lupasin... Helppo homma! Niinhän sitä luulisi.

Ohjeen päätimme taikoa päästämme. Helppohan säärystin oli tehdä. Etukäteen olin jo netistä katsonut, että makkaralle menevä sukka olisi hyvä tässä kohtaa. Langaksi olin valinnut varastossa olleen Novitan Tennesseen. Alkuun halusimme joustinneuletta. Pysyypähän paremmin sitten säärystin ylhäällä, jos halutaan. Puikoille (3,5) teimme 52 silmukkaa ja aloitettiin joustinneuleen teko 2 oikein ja 2 nurin. Kaikkinensa 7 kierrosta.
Sitten olikin aika aloittaa makkarat: 5 kerrosta oikein ja 5 nurin. Yksinkertaista!
Muutaman makkaran jälkeen totesimme kuitenkin, että säärystimestä tulee aivan liian leveä. Siskon jalka kun on sitä kaposta mallia (edelleenkin). Ei muuta kuin kaventamaan. Olen aina pitänyt itseäni hyvänä neulojana ja osaan laskea miten lisätä tai kaventaa silmukoita... mutta nyt ei ottanut luonnistuakseen. Laski sitten miten päin vaan, niin ei meinannut tulla oikeata määrää kavennuksia niin että kavennukset olisivat menneet tasaisesti koko säärystimen leveydeltä. Jotenkuten tästä kuitenkin selvittiin säveltämällä omiamme kavennuskierroksella.
Säärystin eteni. Jälleen oli kavennettava. Eikä taaskaan meinannut matematiikka mennä kohdalleen. En tajua! Kuinka voi yksinkertaisimman ohjeen kanssa olla näin vaikeaa. Sen kerran kun pääsin toista opettamaan ja ohjeistamaan neulomisen maailmaan. Nolointa on vielä sekin, että kun ensimmäinen säärystin saatiin valmiiksi ja oli aika tehdä toinen, niin koko ohje oli niin epämääräisesti kirjoitettu ylös, että piti sitten ihan kerros kerrokselta laskea uudelleen mitä on tehty ja missäkin kohtaa. Vaivannäön jälkeen lopputulos kuitenkin palkitsi meidät:

Valmis säärystin sinisestä Tennesseestä. Näyttää kuvassa hieman kieroilta ja kapeilta.... mutta kyllä ne vaan jalkaan nätisti sujahtaa.

Pitipä sitten säärystintä ylhäällä tai alhaalla makkaralla, niin hyvältä näyttää. Sisko on tyytyväinen ja se on pääasia. Mikä parasta. Säärystimistä tuli vielä paremmat, kun kerroin hänelle että uusimmassa Novitan syksy 2015 lehdessä on ihan samanlaiset säärystimet tehtynä hieman paksummasta villalangasta. Olimme siis olleet aikaamme edellä, tietämättämme.

Vaikka tekeminen ei alkuunsa meinannutkaan sujua, niin matkan varrella siskoonkin iski se neulomishalu. Nyt on uutena projektina menossa junasukkavartiset villasukat tai pitäisikö kirjoittaa junasukkavartiset puuvillasukat. Tennesseestä kun nekin ovat tulossa... mutta joka tapauksessa... sisko meinaa sellaiset itselleen saada ja minä koitan harjoitella näitä opettajan taitojani. Tähän mennessä on ainakin mennyt oikein ;-)

18 kommenttia:

  1. Joskus se vaan menee niin, että siitä "helposta" jutusta tulee yllättävällä tavalla monimutkainen - tuttu tunne! Kuten myös nuo sekavat muistiinpanot! =D =D Lopputulos joka tapauksessa on hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kyllä sitä vieläkin ihmettelee miten pieleen ne kavennuskierrokset oikein onnistui säätämään. Onneksi se lopputulos ratkaisee.

      Poista
  2. Onpa hienot säärystimet ☺~☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia. Vuosien tauon jälkeen sisko onnistui oikein hyvin. Nyt on kiva tehdä muutakin.

      Poista
  3. Onpa kyllä ihanat säärystimet! Toi väri sopii jotenkin tosi hyvin tohon malliin :)

    VastaaPoista
  4. Opettaminen on kyllä aika eri asia kuin itsetekeminen. Kesällä opetin tyttöä tekemään kettu-kaulahuivia ja kyllä se työstä kävi. Lopputulos on kyllä hieno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Siskon tytön kaulaliina-projekti vaihtui ranteenlämmittimeen. Ei se vaan ole helppoa opettaa tai oppia uutta.

      Poista
  5. Vaikeuksien kautta voittoon! Mainiot säärystimet tuli !

    VastaaPoista
  6. Muistan joskus opettaneeni pikkusiskoa neulomaan. Ei sitten luonnistunut opettaminen. Ei kyllä oppiminenkaan. Siihen jäi pikkusiskon harrastus. Tänä päivänä sisko tilaa ja mina teen. Sujuu se näinkin. Hyvää lokakuuta. // Heidi H.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinkin voi käydä. Meillä myös paljon käytössä tämä siskot tilaa ja minä teen. Varsinkin lapsille tulee tehtyä kaikkea kivaa pientä. Kiva, kun vierailit ja jätit kommentin Heidi H. Hyvää lokakuuta!

      Poista
  7. Aikani koitin minäkin Siskoa opettaa neulomisen saloihin, mutta huoisti oppi upposi. Illalla aina purin siskon hikisennihkeät kireät syheröt -tapoin kuulemma Siskon luovuuden...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi. Eihän sille mitään voi, ettei kaikilla vain nuo käsityöt onnistu samalla tavalla. Hikisennihkeät kireät syheröt tuo kyllä lapsuuden muistoja vahvasti omaan mieleeni.

      Poista
  8. Hieno lopputulos, vaikka monta mutkaa matkassa olikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia. Pitäähän sitä joskus nähdä kovasti vaivaa jotta voi olla lopputulokseen tyytyväinen. Tällä kertaa onneksi intoa riitti aloittaa myös toinen työ. Nyt sujuu opetuksen paremmin.

      Poista